Saiturin joulu (Tampereen Teatteri)

Saiturin joulu (Tampereen Teatteri)

Kirjoittanut: Charles Dickens 

Sovitus ja ohjaus: Tommi Auvinen 

Lavastus: Marjatta Kuivasto 

Puvut: Mari Pajula 

Koreografia: Teija Auvinen 

Valosuunnittelu: Raimo Salmi 

Äänisuunnittelu: Janne Auvinen 

Rooleissa: Ilkka Heiskanen, Eeva Hakulinen, Kirsimarja Järvinen, Inkeri Mertanen, Ilpo Hakala, Matti Hakulinen, Pete Koskinen, Arttu Ratinen, Markku Thure, Amelia Auvinen, Topias Kanto, Niila Nousiainen / Severi Muje

Ensi-ilta: 7.12.2012 päänäyttämöllä

Kesto: 1h 45min 

Muuta: Ikäsuositus yli 6-vuotiaille.

Ilkka Heiskanen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoa esityksestä: Charles Dickensin rakastettu jouluinen tarina. Päähenkilönä Ebenezer Scrooge, joka on itsekäs kitupiikki. Pihinä ja epäystävällisenä miehenä tunnettu Scrooge joutuu aattoyönä kohtaamaan menneet joulunsa, nykyisen joulun ja tulevat joulunsa. Joulun henget vievät Scroogea näkymiin. Henkien tarkoituksena on pelastaa Scrooge ja saada hänet muuttumaan. 

Roolisuoritukset: Ilkka Heiskanen on mielettömän hyvä esittäessään Ebenezer Scroogea. Heiskasen ääni ja liikehdintä oli todella saiturimaista ja herätti hahmon henkiin. Välillä Scrooge näytti jopa pelottavalta, niin kuin kuuluukin. Scroogen usein toistama "humpuukia!" jäi todella hyvin mieleen. 

Muissa rooleissa olleet olivat hyvin mukana ja tekivät hyvät roolit. Muista hahmoista parhaiten mieleen jäi joulun kolme henkeä ja Pikku-Tim. Ensimmäinen joulun henki (Pete Koskinen) oli menneen joulun haamu, joka näytti menneitä jouluja. Tämä haamu ilmestyi kuin tyhjästä Scroogen pedin viereen seisomaan. Toinen joulun henki (Markku Thure) oli tämän joulun haamu. Hauskannäköinen joulukuusta muistuttava hahmo! Viimeinen haamu (Pete Koskinen) oli tulevan joulun haamu. Hän näytti Scroogelle millainen tulevaisuus voi olla edessä, jos muutoksia ei tapahdu. Haamujen ansiosta tarina saa käänteen. Pikku-Timin roolissa vuorottelevat Niila Nousiainen ja Severi Muje. Pikku-Tim oli suloinen poika. 

Ilkka Heiskasen roolityöskentely on kerrassaan upeaa ja sitä oli ilo seurata. 

Pete Koskinen, Inkeri Mertanen, Kirsimarja Järvinen ja Ilkka Heiskanen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut, musiikki: Lavastus oli hienoimpia koskaan näkemistäni lavastuksista! Lisäksi se oli vielä toimiva. Talo kääntyi ja hajosi osiin näppärästi. Lavastus oli jouluinen ja talvinen. Jääpuikkoja roikkui useista pakoista ja maa luminen sekä jäinen. Tyyliltään sopi hyvin aikakauteen. Eniten ihailuani herättivät lavalla itsestään liikkuneet lavasteet. Lontoo yläilmoista katsottuna lipui näyttämön halki hienosti. Merellä olleet kalastajat ja heidän veneensä vasta upea näky olivat! Vene keikkui aalloilla näyttämön halki todealla upeasti! Savun peittäessä lattiatason kaikki näytti todella mahtavalta. Tässä vasta oli teatterin taikaa! 

Puvut sopivat kantajilleen ja aikakauden tyyliin täydellisesti. Henget oli hauskasti rakennettu ja puettu. Scrooge seikkaili yöasussaan paljon ja kun hän ensimmäisen kerran näyttäytyi yöasussaan kuului lasten naurua. Etenkin Scroogen asu oli todella hyvä! Musiikkia esityksessä käytettiin luomassa tunnelmaa. Joululauluja laulettiin ja tanssittiin. Musiikki antoikin uuden ulottuvuuden esitykseen. 

Erityisesti mieleenjäänyttä: Oli ihana huomata kuinka lapset tykkäsivät esityksestä. Iloista naurua kuului useampaankin kertaan! Tarina oli hieno ja lopussa sai jo pyyhkiä silmäkulmia. Aplodeista päätellen en ollut ainoa joka esityksestä tykkäsi! Etenkin Heiskanen sai valtavat suosionosoitukset, eikä turhaan!

Muita huomioita: Käsiohjelma sisältää mm. Heiskasen haastattelun ja Dickensin elämäntarinaa. Niitä oli mielenkiintoista lukea. Suosittelen lämpimästi kaikille Saiturin joulua! Vaikka pitäisikin joulua humpuukina niin ihan pelkäästään jo Heiskasen takia kannattaa teatteriin suunnata askeleensa! Esitystä katsellessa voi virittäytyä joulun tunnelmaan.

Olin katsomassa 19.12.2012. 

Esitys saa arvosanan: 9+

Vadelmavenepakolainen (Tampereen Teatteri)

Vadelmavenepakolainen (Tampereen Teatteri)

Romaanin käsikirjoitus: Miika Nousiainen

Sovitus ja ohjaus: Pentti Kotkaniemi

Lavastus ja puvut: Mikko Saastamoinen

Valosuunnittelu: Sami Räty

Äänisuunnittelu: Jouni Koskinen

Musikantti: Jukka Hänninen / Arto Piispanen

Rooleissa: Miska Kaukonen, Risto Korhonen, Ville Majamaa, Elisa Piispanen, Kai Bäckström, Linda Wiklund

Ensi-ilta: 29.11.2012 päänäyttämöllä
Kesto: 2h 30min

Miska Kaukonen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoa esityksestä:  Mikko Virtanen haluaisi olla ahdistuneen suomalaisen miehen sijaan avoin ja ulospäin suuntautunut ruotsalainen mies. Niinpä hänestä tulee mutkien kautta Mikael Andersson. Näytelmä perustuu Miika Nousiaisen hauskaan romaaniin Vadelmavenepakolainen (2007). Odotin hauskaa ja hyvää esitystä. Sellaisen myös sain!

Roolisuoritukset: Selkeästi pääosassa oli Mikko Virtanen ja hänen roolissaan taituroi Miska Kaukonen. Upeaa työtä häneltä! Mikko Virtanen oli koko esityksen ajan lavalla ja repliikkejä oli valtavasti. Välillä jopa tuntui siltä että esitys olisi ollut monologia. Hienosti Kaukonen selviytyi niistä. Vain kerran tarvittiin kuiskaajan apua ja silloinkin Kaukonen käytti tilanteen hienosti edukseen. Sopi todella hyvin rooliinsa!
Muina taitureina esityksessä olivat Risto Korhonen, Ville Majamaa, Elisa Piispanen, Kai Bäckström ja Linda Wiklund. Korhosella oli 15 roolihahmoa esitettävänä. Parhaiten näistä mieleen jäi kissa, Mikael Andersson, Lasse Pöysti ja poikavauva Olof. Taustalla vilahtanut Thaimaalainen temppelitanssijatar oli myös todella upea. Osasin odottaa Korhoselta hienoa suoritusta enkä joutunut pettymään tälläkään kertaa.
Ville Majamaa erottui joukosta edukseen. Hänen rooleistaan parhaiten mieleen jäivät pappi, tyttövauva Astrid ja isä. Majamaa osaa käyttää hienosti ääntään ja saa hienoja sävyjä eri hahmoihin. Majamaa ja Korhonen olivat loistava esittäessään vauvoja. OnePiece asut päällä molemmilla. Mahtava näky!
Elisa Piispanen oli pienemmissä rooleissa, mutta mieleen jäi etenkin äiti, Stina Larsson ja Marie Perssonin roolit. Kai Bäckström tekee monia rooleja ruotsalaisista lapsista, hirveen ja kätilöön saakka. Hirvi oli hauska ilmestys! Linda Wiklund opiskelee Teatterikorkeakoulussa neljättä vuotta näyttelijäksi. Hänen rooleistaan isoin jäi parhaiten mieleen eli Maria. Mikko Virtasen itselleen etsimä ruotsalainen nainen löytyi Mariasta. Henkilöhahmojen vaihdot sujuivat kaikilta osin hyvin ja oli hauskaa kun esityksessä oli niin paljon hahmoja. Hyvät roolijaot!

Linda Wiklund, Miska Kaukonen ja Risto Korhonen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut, musiikki: Esityksen lavastus toimi tosi hyvin! Sopi ruotsalaiseen teemaan ja seiniltä oli hauska bongailla erilaisia Ruotsiin liittyviä asioita. Pienemmät liikuteltavat lavasteet toimivat hyvin. Erityisesti joulukuusi jäi mukavasti mieleen. Puvut olivat hyvät. Kaikilla muilla näyttelijöillä paitsi Kaukosella oli paljon nopeita vaihtoja esityksen aikana. Puvut erosivat hyvin toisistaan ja hahmot erottuivat. Ilmeisesti olivat myös helppo pukea ja riisua. Asuista parhaiten mieleen jäi mm. kissa, thaimaalainen temppelitanssijatar, tyttövauva Astrid ja poikavauva Olof. Musiikki oli hauskasti toteutettu, kun koko esityksen ajan lavan reunassa istui musikantti. Yhteislauluissa soi mukavasti haitari. Kokonaisuutena tekninen puoli oli toteutettu hyvin.

Erityisesti mieleenjäänyttä: Esityksen alussa ollut alkulaulu ruotsiksi! Todella hauska startti esitykselle. Onneksi käsiohjelman takakannessa oli sanat. Ulkoa en olisi osannut laulaa Du gamla, du fria kappaletta. Roolivaihdot esityksen aikana olivat hyviä ja niitä tapahtuikin paljon. Hahmoja esityksessä oli yhteensä 60. Tekstissä paljon hauskoja yksityiskohtia. Stereotypioille naurettiin paljon. Parhaimpina kohtauksina mieleen jäivät ainakin miesten kokkikerho, kissa, työpaikan palaveri, Mikael Anderssonin koulu, vauvojen touhut, joulutontut ja joulun viettäminen. Toimiva kokonaisuus!

Muita huomioita: Käsiohjelmassa oli hyvin esitelty työryhmän lisäksi lyhyesti Ruotsin kulttuuria, lehtiä, politiikkaa, ruotsalaisuuden merkkejä ja muualta tulleita juttuja, jotka kaikki liittyivät esitykseen. Nauraa sai kunnolla! Suosittelen kaikille jotka kaipaavat hauskuutta iltoihinsa, haluavat tutustua ruotsalaisiin ja suomalaisiin liittyyviin stereotypioihin huumorin keinoin tai ihan kenelle vain!

Olin katsomassa 29.11.2012 (ensi-ilta).

Esitys saa arvosanan: 9-

Kai Bäckström, Ville Majamaa, Linda Wiklund, Risto Korhonen ja Elisa Piispanen, takana Miska Kaukonen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Veriveljet (Tampereen Teatteri)

Veriveljet (Tampereen Teatteri) 

Kirjoittanut ja säveltänyt: Willy Russel (Blood Brothers)

Suomennos ja ohjaus: Reino Bragge 

Laulujen suomennos: Jukka Virtanen 

Kapellimestari: Jyrki Niemi 

Lavastus: Mikko Saastamoinen 

Puvut: Mari Pajula 

Rooleissa: Jussi Selo/Sami Hintsanen, Jussi-Pekka Parviainen, Martti Manninen, Rinna Paatso, Elina Rintala, Saara Lehtonen, Eeva Hakulinen, Ilpo Hakala, Matti Hakulinen, Risto Korhonen, Pete Koskinen, Juulianna Auvinen 

Ensi-ilta: 5.9.2012 päänäyttämöllä

Kesto: 2h 40min

Rinna Paatso, Jussi Selo ja Elina Rintala / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri 

Taustatietoa esityksestä: Maailmalla hyvin menestynyt musikaali, joka kertoo erotetuista veljeksistä. Upea tarina, jossa on hyvää musiikkia. Avoimissa harjoituksissa (27.8.) käytyäni sain enemmän tietoa musikaalista.  

Roolisuoritukset: Tarinan kertojina vuorottelevat Jussi Selo ja Sami Hintsanen. Kävin katsomassa molempien versiot, koska olin kuullut niillä olevan paljon eroa. Erot johtuvat pitkälti erilaisesta lähestymistavasta rooliin. Hintsanen on kertonut ajattelevansa kertojan olevan kuollut jolle vain tapahtuu samoja asioita. Selon lähtökohtana oli kertojan kaikkitietäväisyys. Selon kertoja tuntee välillä sympatiaa hahmoja kohtaan, mutta kertojalla on myös pimeä puoli. Jussi Selon version näin ensin ja tykkäsin siitä kovasti. Selo osasi olla lavalla luontevasti ja lauluääni sopi hyvin pop rock henkisiin kappaleisiin. Selo osasi olla uhkaava ja pelottavan näköinen tietyissä kohdissa. Sami Hintsasen version myöhemmin katsottuna huomasin ainakin laulullisen eron. Hintsanen käytti enemmän kertojan solistisia vapauksia ja nyansseja. Kertoja saattoi myös naurahdella ja hymähdellä hahmojen ratkaisuille. Pelottavuutta oli myös Hintsasen kertojassa. Hienoa että molemmille oli annettu vapaus tehdä kertojasta oman version. Oli mielenkiintoista nähdä molemmat.
Rouva Johnstonen roolissa oleva Rinna Paatso tekee upeaa työtä. Mahtava lauluääni sopi hyvin biiseihin ja rouva Johnstonen tunteet poikiaan kohtaan näkyivät hyvin. Sopimuksen teko oli vaikuttava hetki ja rouva Johnstonen kärsimys lapsen myymisestä näkyi hyvin. Hahmo kerää hyvin sympatiat. Rouva Lyonsin roolissa nähdään Elina Rintala, joka tekee myös hienoa työtä. Hahmostä näkyy selkeästi kuinka paljon hän toivoo omaa poikaa ja myöhemmin kuinka hän tätä rakastaa, mutta pelkää että joku saa selville totuuden. Molemmat näyttelijät laittavat itsensä todella likoon.
Veriveljinä nähdään Nätyssä opiskelevat Jussi-Pekka Parviainen ja Martti Manninen. Mickeyn roolissa Parviainen ja Eddien Manninen. Ei uskoisi, että nuoret miehet ovat vasta Nätyssä opiskelevia. Heidän työskentelyään oli ilo seurata. Etenkin veljesten yhteiset kohtaukset olivat hurmaavia! Molemmat eläytyivät rooleihinsa hienosti. Veljesten laulama laulu Jos oisin kuin hän, oli todella hyvä. Harmi etteivät päässeet laulamaan useammin. Veljekset hurmasivat myös ulkonäöllään. Aina siistitty Eddie oli todella suloinen ja Mickey samaten, tosin sotkuisen tukkansa kanssa. Veriveljien twitterissä varoitettiin tyttöjä pitämään sydämistä kiinni kaksosten hurmatessa lavalla ja varoitus kannattaa ottaa tosissaan. Parviaisen ja Mannisen kiinnittäminen veljesten rooleihin oli täysosuma. 

Lindan roolissa vakuuttavan suorituksen tekee Saara Lehtonen. Lindan tunteet Mickeyta kohtaan kasvavat lapsuuden vaihtuessa nuoruudeksi. Lindan leikkisyyttä on ilo katsella ensimmäisen väliajan. Toisella puoliskolla nuoret ovat vanhempia ja kehitystä on tapahtunut. Lehtonen esittää hyvin Lindan tuskaa heidän elämän muuttuessa Mickeyn vankilassa olon jälkeen. Lehtosen työskentelyä on upea seurata.
Mickeyn ihaileman isoveljen Sammyn roolissa on Risto Korhonen. Hän tekee hauskan ja hienon roolin Sammyna. Kolttosia tekevä Sammy joutuu usein vaikeuksiin. Korhonen on hyvä roolissa upeine ilmeineen ja hyvällä vartalonhallinnalla. Korhosen kuoleva joutsen on upeaa katseltavaa. Lopussa kiinnitin huomiota kovis Sammyn reaktioon veljesten kuolemaan.
Kaikki näyttelijät täyttivät hyvin paikkansa ja olivat tarvittavia palasia. Ryhmän yhteishenki välittyi hyvänä katsomoon asti. Näyttelijät selvästi nauttivat yhdessä lavalla olemisesta.

Jussi-Pekka Parviainen, Risto Korhonen ja Martti Manninen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut, musiikki: Lavastus oli hieno. Siinä näkyivät varallisuuserot ja kolmiulotteisuus oli toteutettu hyvin. Lavastuksessa toimi hyvin sohva, kirjahylly ja pöytä jotka olivat lavalla aina kun tilanne oli Lyonsien asunnossa. Puvuista erottui myös varallisuus. Puvuilla oli tärkeä osa myös siksi kun muutamia hahmoja näytteli sama näyttelijä. Hahmot erottuivat toisistaan ensimmäisenä pukeutumisen perusteella.
Musiikista tykkäsin erityisesti. Kappaleet olivat todella hyviä ja päähäni jäivät soimaan ainakin Pöydällä on kengät, Kakarat ja Osamaksuelämä. Hienoja kappaleita. Orkesteri oli tarkka ja hyvä. Moni hahmo sai laulaa ja hyviä biisejä riitti kyllä kaikille. Musiikki kolahti täysin, ainakin minuun. 

Erityisesti mieleenjäänyttä: Vaikuttavimpina kohtina mieleen jäi Rouva Johnstonen ja Rouva Lyonsin sopimuksen teko, kaksosten ensimmäinen kohtaaminen, lopputilanteet ja kaksosten kuolema. Musiikilla saatiin moniin kohtiin karmivaa tunnelmaa. Kaksosten ensimmäinen kohtaaminen oli ihastuttava! Toistensa vastakohtia tavoiltaan ja vaatetukseltaan olevat pojat tulivat parhaiksi ystäviksi. Heidän yhteiskohtaukset olivat valloittavia. Yleisesti lasten kohtaukset olivat hauskoja. Ne olivat rentoja ja leikkiä oli paljon mukana. Se toi iloa tarinaan. Pidin paljon siitä että samoja biisejä tuli useamman kerran näytelmän aikana. Etenkin Pöydällä on kengät (Shoes Upon The Table) kappaleesta kertoja lauloi pätkiä useassa kohtaa esitystä. Myös Marilyn Monroe kappale tuli rouva Johnstonen laulamana useampaan kertaan.
Lasten kasvu oli toteutettu hienosti ja oli hauskaa kun nuoriksi tullessa mukaan astui rakkauselämä. Sen hankaluus oli kerrottu hauskasti. 

Muita huomioita: Käsiohjelman välissä oleva Elämää kulisseissa liite oli hyvä! Siellä on merkattuna merkittävimmät tapahtumat Veriveljien valmistumisessa, sekä esitelty tekijöitä. Käsiohjelma on täynnä hyviä kuvia. Veriveljiä voin suositella kaikille. Esitys joka saa liikuttumaan ja myös nauramaan. Upea kokonaisuus. 

Olin katsomassa 14.9. ja 10.10.2012. 

Esitys saa arvosanan: 10-

Elina Rintala ja Rinna Paatso / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Kreivitär Mariza (Tampereen Työväen Teatteri)

Kreivitär Mariza (Tampereen Työväen Teatteri) 

Libretto: Julius Brammer ja Alfred Grünwald 

Musiikki: Emmerich Kálmán 

Suomennos: Sauvo Puhtila ja Aukusti Simojoki 

Ohjaus ja koreografia: Markku Nenonen 

Kapellimestari: Kimmo Tullila / Aino Koskela 

Musiikin sovitus: Massimo Lambertini 

Pukusuunnittelu: Elina Vättö 

Lavastus: Teppo Järvinen 

Rooleissa: Kristiina Hakovirta, Pentti Hietanen / Jyrki Anttila, Jari Leppänen / Jouni Kokora, Helena Rängman / Johanna Lesonen, Heini Dahlroos, Tuukka Huttunen, Ilmari Saarelainen, Maija-Liisa Majanlahti 

Ensi-ilta: 31.10.2012 Suurella näyttämöllä 

Kesto: 2h 30min 

Kristiina Hakovirta / Kuva: Kati Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Taustatietoa esityksestä: Yksi maailman rakastetuimmista opereteista. Tarinasta löytyy romantiikkaa, tunteita, väärinkäsityksiä, juonittelua ja huumoria. Hyvillä näyttelijöillä varustettu operetti suurella näyttämöllä.

Roolisuoritukset: Näyttelijät eivät olleet minulle ennestään tuttuja, joten seurasin esitystä erilailla. Ainoastaan Pentti Hietanen oli tuttu ja koska olen hänen laulujaan kuunnellut oli odotukset korkealla hänen kohdallaan. Hietanen täytti odotukset ja taisi jopa ylittää ne. Tassilon roolissa oleva Pentti Hietanen ihastutti lauluäänellään ja luontevalla lavalla ololla. Hän osasi ottaa lavan ja yleisön haltuunsa. Pääosaa eli Kreivitär Marizaa näyttelevä Kristiina Hakovirta oli todella hyvä. Eleet sopivat täysin kreivittären arvoiselle naiselle ja lauluääni oli todella hyvä. Marizan ja Tassilon yhteiskohtaukset olivat parhaimmistoa. 

Ensimmäiset naurahdukset kuuluivat kun Populescua näytellyt Jari Leppänen astui lavalle. Hauska hahmo jolla oli hyviä repliikkejä. Toi huumoria mukaan esitykseen. Toinen todella hauska hahmo oli Zsupan, jota esitti Tuukka Huttunen. Mahtavia ilmeitä, naurahduksia ja liikkeitä! Näiden kahden herran lavalla oloa saattoi seurata hymyssä suin koko ajan. Muissa rooleissa olleet täyttivät hyvin roolinsa ja toivat kukin oman panoksensa esitykseen. 

Mukana oli paljon hyviä laulajia ja tanssijoita, koska tarina etenee paljon laulujen varassa. Tanssijoiden koreografia oli hyvin tehty. Päähahmoja esittäneet näyttelijät olivat todella hyviä! Pentti Hietanen valloitti sydämen upealla äänellään. 

Lavastus, puvut, musiikki: Lavastus pysyi lähes samana koko esityksen ajan. Valkoinen puutarhamainen lavastus sopi ihan hyvin tilanteisiin. Kiinnitin huomiota näkyvillä olevaan orkesteriin. Orkesteri oli lavan edessä yleisön nähtävillä. Alussa se hieman häiritsi, mutta toisaalta oli mukava nähdä orkesteri. Lopussa siihen ei enään kiinnittänyt niin paljoa huomiota. Suurella näyttämöllä oli hyvin tilaa tanssille. 

Puvut olivat hienot. Etenkin Marizan puvut sädehtivät katsomoon. Kimalletta oli niin etten meinannut saada silmiä irti punaisesta juhlamekosta. Pukujen ansiosta erotti hyvin mustalaiset, palvelijat ja arvovaltaiset henkilöt toisistaan. 

Musiikki oli hienoa ja orkesteri oli hyvin mukana. Yhtäkään kappaletta ei mieleeni erityisesti jäänyt, mutta hienoilta ne kuulostivat.   

Pentti Hietanen / Kuva: Jonne Renvall, Tampereen Työväen Teatteri

Erityisesti mieleenjäänyttä: Päähahmojen näyttelijät olivat esityksen parasta antia. Huumori, jota esiintyi repliikeissä sekä mm. Populescun ja Zsupanin hahmoissa. Loppua kohden esitys parani entisestään. Loppukohtaus oli hyvä ja ihana, koska rakastavaiset saivat toisensa.

Muita huomioita: Mielestäni alku lähti rullaamaan aika hitaasti. Mielenkiintoni kasvoi enemmän kun juoni alkoi tulla vahvemmin mukaan. Saattoi johtua siitä etten ihan hirveästi ole operetteja nähnyt. Kaikista laulun sanoista ei aina saanut selvää, mutta laulutaitoa kyllä oli. Aika kului nopeasti kun yhtäkkiä huomasin olevani jo väliajalla. Suosittelen esitystä etenkin operettien ystäville, Pentti Hietasen faneille ja muutenkin teatterista kiinnostuneille. 

Olin katsomassa 30.10.2012 (ennakko). 

Esitys saa arvosanan: 8+

Tuhkaa ja teräviä (Tampereen Teatteri)

Tuhkaa ja teräviä (Tampereen Teatteri)

Kirjoittanut: Bengt Ahlfors (Aska och akvavit)

Suomennos: Liisa Ryömä 

Ohjaus: Mikko Viherjuuri 

Lavastus: Marjatta Kuivasto 

Puvut: Maiju Veijalainen 

Rooleissa: Marjut Sariola, Tuija Piepponen, Elina Rintala, Elisa Piispanen, Kake Aunesneva, Matti Hakulinen, Arttu Ratinen

Ensi-ilta: 3.10.2012 päänäyttämöllä

Kesto: 2h 10min 

Tuija Piepponen ja Marjut Sariola / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoa esityksestä: Kirjailija Bengt Ahlfors osaa kirjoittaa komedioita upeasti. Hänen aiemmasta tuotannostaan olen nähnyt Viimeisen Sikarin Tampereen Teatterissa. Joten odotin hyvää ja viihdyttävää komediaa. Tuhkaa ja teräviä näytelmän pääosassa on leskeksi jäänyt everstinna ja perheen pitkäaikainen siivooja. Mukana ovat myös aikuiset lapset ja ex-miniä sekä psykiatri ja mies everstinnan menneisyydestä.

Roolisuoritukset: Marjut Sariola ja Tuija Piepponen olivat mahtava pari pääosissa! Heidän keskustelunsa olivat viihdyttäviä kuunnella ja katsella. Yksinpuhelut olivat välillä pitkiä, mutta silti ne eivät menneet tylsiksi. Marjut Sariolan leskieverstinna Vera Malmgren oli hauska ja energinen hahmo. Hänen yksinpuhelunsa uurnalle olivat hauskoja. Sariola onnistui esittämään uskottavasti juuri leskeksi jäänyttä everstinnaa. Tuija Piepposen siivooja Kirsti Lindholm oli mukava ja hauska hahmo. Hän hoiti ahkerasti siivousta. Piepponen oli erittäin hyvä roolissaan. Sariolaa ja Piepposta ei voi kun kehua suorituksistaan tässä esityksessä.

Everstinnan toista lasta Annikaa, joka on moninkertainen äiti, esitti Elisa Piispanen. Annika oli huolissaan äidistään ja se tuli selkeästi ilmi. Toinen lapsi Robert oli työtön arkkitehti ja hänen roolissaan oli Arttu Ratinen. Heidän mukanaan pyöri ex-miniä Ester Mickelson jota esitti Elina Rintala. Hän oli vahvasti mukana omien mielipiteiden kanssa ja oli isossa roolissa järjestämässä psykologin käyntiä everstinnan luona. Psykologin roolissa oli Matti Hakulinen. Kake Aunesneva esitti tyylikästä miestä menneisyydestä, joka ilmestyy kaiken tohinan keskelle. Pienemmissä rooleissa olleet näyttelijät tekivät myös hyvät roolisuoritukset antaen päätähtien loistaa.

Marjut Sariola ja Kake Aunesneva / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut: Lavastus kuvasi hyvin hienostuneen perheen kotia. Suursiivous oli toteutettu hyvin niin, että vasta lopussa kalusteet pääsivät niiden oikeille paikoille. Isot ikkunat ja niiden näkymät olivat hienot! 

Puvustus onnistunut ja sopi tilanteisiin. Everstinna oli puettu tyylikkäästi ja etenkin punainen sopi hänelle hyvin. Siivoojalla oli siivoukseen sopiva, mutta siisti asuste joka oli värisävyiltään erilainen kuin everstinnan vaatteet.

Erityisesti mieleenjäänyttä: Hienosti rakennettu komedia, jossa erityisesti Sariola ja Piepponen ihastuttivat! Dialogit everstinnan ja siivoojan välillä olivat parhaimmistoa. Kommellukset ja erehdykset, joita tarinan aikana sattui olivat hauskoja ja hyviä. Uurna oli hauskasti otettu esitykseen mukaan!

Muita huomioita: Itselle tilanne leskeksi jääneestä everstinnasta ei ole kovin ajankohtainen, mutta kuulin monen iäkkäämmän ihmisen naureskelevan tunnistaessaan tuttuja piirteitä joko omalta kohdalta tai kaverilta. Tai kun he kuvittelivat kävisikö heillekin näin. Ensi-illassa esitys ainakin upposi yleisöön todella hyvin!

Tykkäsin seurata taitavien näyttelijöiden työtä. Tarina on kuitenkin niin hauska ja taidolla tehty, että mielenkiinto pysyi yllä koko ajan. Voin suositella esitystä kaikille!

Olin katsomassa 3.10.2012 (ensi-ilta).

Esitys saa arvosanan: 9-

Marjut Sariola ja Tuija Piepponen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Made in Bangkok (Tampereen Teatteri)

Made in Bangkok (Tampereen Teatteri) 

Kirjoittanut: Anthony Minghella 

Suomennos: Riku Innamaa 

Ohjaus: Johanna Freundlich 

Visualisointi: Kimmo Viskari 

Rooleissa: Lari Halme, Ilpo Hakala, Eeva Hakulinen, Mikko Kanninen, Esa Latva-Äijö, Jerry Wahlforss, Ida Sofia Fleming, Veera Tapanainen 

Ensi-ilta: 4.10.2012 Frenckell-näyttämöllä 

Kesto: 2h 30min 

Ikäsuositus: yli 15-vuotiaille 

Lari Halme ja Jerry Wahlforss (selin) edessä. Takana Esa Latva-Äijö ja Ilpo Hakala. / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoja esityksestä: Made in Bangkok kertoo länsimaalaisen ryhmän välilaskusta Bangkokiin. Ryhmään kuuluu erilaisia ihmisiä, jotka tutustuvat matkan aikana toisiinsa. Esitys herättää ajatuksia.

Roolisuoritukset: Esitykseen toi huumoria hyvät henkilöhahmot! Erityisesti Lari Halmen esittämä Gary Alexander oli hauska ja mielenkiintoinen hahmo. Garyn sanomisille ja eleille naurahdeltiin yleisössä useampaankin kertaan. Esa Latva-Äijö teki hienon roolisuorituksen Stephen Britterin roolissa, joka muuttui aika paljon matkan aikana. Eeva Hakulisen hahmo Frances Britter (Stephen Bitterin vaimo) oli edustamassa naisen näkökulmaa miesjoukossa reissun aikana. Mikko Kannisen Adrian West oli sympaattinen hahmo, pitkän tukkansa ja viisaiden ajatusten kanssa. Ilpo Hakalan rooli hammaslääkäri Edward Goverina oli hyvä. Gover kieltäytyi kerta toisen jälkeen miehille suunnatusta ilottelusta Bangkokissa, mutta esityksen lopussa tähän löytyy osittainen syy. Jerry Wahlforssin hahmo Net on kerrassaan loistava! Net on turistien oppaana  ja auttamassa näitä joka tilanteessa. Net on ystävällinen kaikille. Veera Tapanainen ja Ida Sofia Fleming tekevät hyvät roolityöt useammissa rooleissa. Isoimmat roolit he tekevät esittäessään Bangkokissa olevia tyttöjä. 

Näyttelijät olivat hyviä ja sopivat rooleihinsa. Suoritukset olivat varmoja ja repliikit hallussa, vaikka kyseessä oli vasta ensimmäinen läpimeno yleisön kanssa. Hahmojen muutosta matkan aikana oli mielenkiintoista seurata!

Eeva Hakulinen ja Mikko Kanninen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut: Lavastus oli sopiva ja pienillä vaihdoksilla saatiin paikka muutettua. Hotellissa ollut hissi oli toteutettu hyvin. Lavastus loi mukavasti erilaista tunnelmaa ja sopi hyvin Bangkokiin. Alussa olleet matkatavaroille tarkoitetut kärryt olivat hyviä. 

Puvut hahmoilla oli luonnollisia ja kuvastivat hahmon luonetta. Lari Halmen Gary oli pukeutunut löysiin vaatteisiin ja erosi monilta osin muiden pukeutumisesta. Mikko Kannisen Adrian pukeutui melkein kokonaan valkoisiin vaatteisiin, mikä korosti hahmon rauhallisuutta.

Muita huomioita: Näytelmän alku oli mielenkiintoinen. Näyttelijät olivat rooleissaan lavalla jo yleisön tullessa sisään. Ennen en vastaavaa ollut nähnyt, mutta tykkäsin! Odotellessa esityksen kunnollista alkua pystyi tarkkailemaan hahmojen käytöstä ja suhteita toisiinsa. Hahmojen tarkkailu oli mielenkiintoista. Suosittelen menemään ajoissa omalle paikalle, jotta ehtisi näkemään tätä alkua mahdollisimman paljon. Tästä jatkettiin sulavasti tarinaa eteenpäin. 

Suosittelen, koska näytelmä herätti sopivasti ajatuksia, mutta silti ei ollut liian vakava. Huumoria oli kivasti mukana. Esitys käsittelee aika suoraan Bangkokissa tapahtuvaa ihmiskauppaa, etenkin naisten kohdalla. Kielenkäyttö esityksessä on aika suoraa, mikä voi vaikuttaa iäkkäämpien ihmisten suhtautumiseen koko esitykseen. Itseäni se ei haitannut.

Olin katsomassa 27.9.2012 (oli ensimmäinen läpimeno koeyleisön kanssa)

Esitys saa arvosanan: 8 ½

Klassikot Lavalla (Tampereen Teatteri)

Klassikot Lavalla - elokuvan lyhyt oppimäärä (Tampereen Teatteri)

Käsikirjoitus: Mika Eirtovaara, Ville Majamaa ja Risto Korhonen
Ohjaus: Mika Eirtovaara
Rooleissa: Risto Korhonen ja Ville Majamaa
Valo- ja äänisuunnittelu: Ivan Bavard ja Jaakko Virmavirta
Järjestäjä, tarpeisto, pukija: Marianne Pietiläinen
Kampaaja: Kirsi Rintala
Tarpeistonvalmistaja: Milja Försti
Lavastus Työryhmä ja TT:n lavastamo
Puvut Työryhmä ja TT:n puvusto

Ensi-ilta: 29.11.2011 Tampereen Teatterin Kulttuuriravintola Kivessä
Kesto: 1h 30min

          Ville Majamaa ja Risto Korhonen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoja esityksestä: Klassikot Lavalla - elokuvan lyhyt oppimäärä on 1h 30min kestävä esitys, jonka aikana voi löytää viitteitä ja pätkiä jopa 73 eri elokuvasta. Pätkät voivat olla niin poistettuja kohtauksia kuin vaihtoehtoisia loppuja. Ne on nivottu hienosti yhteen niin ettei esitys ole liian katkonainen.
Osaa elokuvista käsitellään kauemmin kun taas muutama elokuva saattaa tulla vain mainituksi.

Roolisuoritukset: Risto Korhosen ja Ville Majamaan taidonnäytettä oli ilo seurata. Kummatkin tekevät upeaa näyttelijäntyötä! He käyttävät taidokkaasti hyväkseen ilmeitä, ääniä ja eleitä. Korhonen ja Majamaa pelaavat saumattomasti yhteen. Risto Korhonen hallitsee kroppansa ilmiöimäisesti ja ilmeet ovat mahtavia! Lisää makua esitykseen tuo mukaan Korhosen ja Majamaan kokoero. He käyttävätkin kokoeroaan hyväkseen luodessaan ilmeikkäitä hahmojaan. Molemmat tuovat oman monipuolisen osaamisensa esille.
Näyttelijät hallitsevat tekstinsä, mutta osaavat myös sulavasti improvisoida tarpeen tullessa. Heidän työskentelyään yhdessä ja erikseen ei voi kuin ihailla!

Lavastus, puvut, äänet/musiikki: Kulttuuriravintola Kivi sopi esitykselle mainiosti. Tilaa käytettiin hyvin hyödyksi. Erityisesti pidin siitä, että näyttelijät liikkuivat lavan ulkopuolellakin. Luoden enemmän kontaktia yleisöön. Lavastus oli erittäin yksinkertainen, mutta toimiva. Pienelle lavalle ei olisi paljoa enempää mahtunut ilman ahtauden tunnetta. Kuitenkin kaikki tarpeellinen oli mukana.
Puvustus oli toteutettu hienosti. Vaihtoaikoja näyttelijöillä ei ollut kauheasti, joten yksinkertainen puvustus oli toimiva. Pienillä vaihdoilla saatiin aikaiseksi hahmon vaihtuminen.
Äänitehosteet tuli oikeille kohdille ja olivat hauskoja. Musiikit toimivat ja pelkästään muutamat kappalevalinnat saivat hymyn huulille.

Erityisesti mieleenjäänyttä: Anonyymit pahikset kohtaus oli mahtava! Se oli samanaikaisesti valloittavan suloinen ja hauska. Mieleen jäi kahden esityksen jälkeen pätkiä monistakin kohdista mm. Huuliharppukostaja, Titanic, Kultakuume ja Hyvät, pahat ja rumat elokuvista otetut kohdat Kokonaisuutena todella  hyvä ja hauska esitys! Suvereenien näyttelijöiden esittämänä!

Muita huomioita: Ennen esitystä jaetut listat kaikista elokuvista, joita esityksessä oli käytetty olivat plussaa! Niihin sai merkata rastilla ruutuun tunnistamansa elokuvat. Esityksen jälkeen oli hauska katsoa montako elokuvaa tunnisti.
Voin suositella lämpimästi kaikille, etenkin komedian ja elokuvien ystäville! Myös vähemmän elokuvia katselleet saavat varmasti iloa iltaansa esityksen (etenkin näyttelijäsuoritusten) myötä!

Olin katsomassa 28.9. ja 11.10.2012.

Esityksen arvosanaksi tulee: 10

Alkuesittely

Tervehdys kaikille!

Astuin tänään blogien ihmeelliseen maailmaan. Alun alkaen olin päättänyt olla kirjoittamatta blogia, mutta useammalta taholta tulleiden kannustusten vuoksi päätin aloittaa. Tänne olen suunnitellut kirjoittavani teatteriarvosteluja, mahdollisia haastatteluja ja vähän kaikkea mikä liittyy teatteriin. Välillä joukkoon saattaa eksyä muutakin kuten musiikkiin tai elokuviin liittyviä kirjoituksia.

Tämä on lähinnä testikirjoitus, jotta pääsisin paremmin perille mitä kaikkea täällä voi oikein tehdä! Kiireellisistä ajoista johtuen voi mennä hetki ennen kuin blogi (ja kirjoittaja) pääsee täyteen vauhtiinsa.

Blogin nimi Teatterin alivuokralainen on osuva paristakin syystä. Syy siihen miksi rakastan teatteria on Tampereen Teatterissa syksystä 2003 vuoden 2010 kevääseen pyörinyt Alivuokralainen. Näytelmän nähtyäni ei ollut enään paluuta elämään ilman teatteria.
Nykyään käyn teatterissa aika usein. Etenkin tämä syksy on ollut teatterissa käyntejä täynnä ja sen takia myös alivuokralainen kuvastaa hauskasti teatterissa vierailujani.

Asun Tampereella joten lähes kaikki näkemäni näytelmät on esitetty Tampereella. Tampereen Teatterissa olen ollut hyvin aktiivinen kävijä vuoden 2009 keväästä alkaen. Suurin osa tänne tulevista arvosteluista ja ehkä haastatteluistakin liittyy jollain tapaa Tampereen Teatteriin.
Muilla paikkakunnilla en ole teatteria kerennyt paljoa katsomaan, mutta toivottavasti tämä tilanne korjaantuu ajan myötä.
Olen lukiossa viimeistä vuottaan opiskeleva abiturientti. Harrastan kitaran sekä basson soittoa teatterissa käynnin lisäksi.

Lisää tekstiä sitten vähän myöhemmin! Arvostelujakin aika varmasti luvassa lähiviikkoina...