Kuin Ensimmäistä Päivää (Tampereen Teatteri)
Kirjoittanut: Anna Krogerus
Ohjaus: Marika Vapaavuori
Lavastus: Marjatta Kuivasto
Puvut: Jaana Aro
Valosuunnittelu: Mika Hiltunen
Äänisuunnittelu: Simo Savisaari
Rooleissa: Marjut Sariola, Eila Roine, Kirsimarja Järvinen, Elisa Piispanen, Matti Leino, Esa Latva-Äijö, Ville Majamaa / Tuukka Huttunen, Petri Koskinen, Aliisa Pulkkinen, Inkeri Mertanen, Markku Thure, Kake Aunesneva, Mikko Hänninen, Ahmed Issa, Piita Pesa / Moona Niemi
Ensi-ilta: 30.8.2012 Frenckell-näyttämö
Kesto: 2h 45min
Eila Roine ja Marjut Sariola / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri
Taustatietoa esityksestä: Näytelmä kertoo Lepolan hoitokodin arjesta. Kuinka koko ajan yritetään pienentää kuluja ja säästää joka asiassa. Päähenkilönä on Ritva, joka tekee tunnollisesti töitä. Muut käyttävät hänen ystävällisyyttään hyväkseen, asiat eivät mene suju halutulla tavalla ja siitä seuraa keskivaikea masennus. Olin kuullut esityksestä paljon kehuja ja harmittelinkin kun en ollut aiemmin sitä päässyt näkemään. Onneksi nyt avautui muutaman peruutuspaikan ansiosta mahdollisuus. Näytelmän olin kuitenkin lukenut aiemmin, joten tiesin vähän mitä odottaa. Oli hienoa nähdä millainen esitys tekstistä oli muodostunut!
Roolisuoritukset: Marjut Sariola tekee Ritvan roolissa uskomatonta työtä. Tunteet vaihtelevat esityksen aikana ilosta suruun. Eila Roineen esittämä Taimi oli mukavan energinen ja iloinen hoitokodin asukas. Yksi hienoimmista kohtauksista oli Marjut Sariolan ja Eila Roineen yhteinen kohtaus Taimin huoneessa. Ei voi kun ihailla sitä taidon määrää, mikä lavalla silloin oli.
Matti Leino tekee hurmaavan roolin maahanmuuttaja Adam Kutumina. Energia, huumori ja ystävällisyys paistavat Adamista läpi. Kaikki tekevät tärkeän työn ja hoitavat tonttinsa.
Lavastus, puvut ja musiikki: Lavastus oli hyvä. Erityisen näppäräksi osoittautui liikkuvat väliseinät. Niitä käytettiinkin hyvin hyödyksi! Pienillä asioilla voidaan saada isojakin eroja aikaiseksi. Puvut sopivat hyvin hahmoille. Musiikkia esityksessä oli mukavasti mukana. Eino Grönin kappaleilla saatiin luotua mukava tunnelma. Kokonaisuutena erittäin onnistunut teos!
Erityisesti mieleen jäänyttä: Loppuaplodeissa ei voinut olla huomaamatta taputusten määrän kasvua Eila Roineen astellessa lavalle. Sama jatkui Marjut Sariolan tullessa kumartamaan. Raikuvat aplodit eivät tulleet syyttä. Eila Roine ja Marjut Sariola tekivät hienot roolityöt. Mieleen jäi erityisesti Marjut Sariolan pitkä monologi. Se oli jotain todella huikeaa! Siinä Ritva puhui suunsa puhtaaksi kaikista asioista, joista oli aiemmin vaiennut. Asiaahan siinä riitti... Lopetus oli mukava. Siinä näkyi kuinka näyttelijä heitti roolin pois ja totesi ettei tiedä miten tarina jatkuu, koska hän on vain näyttelijä. Mara (Tuukka Huttunen) ja Kaide (Pete Koskinen) toivat huumoria mukaan touhuun. Kuitenkin molemmista paljastui fiksu ja ajatteleva puoli, vaikka aluksi saattoi muuta olettaa.
Muita huomioita: Jos et ole esitystä vielä nähnyt niin suosittelen kyselemään peruutuspaikkoja esityksiin. Näytelmä käsittelee ongelmakohtia iäkkäämpien ihmisten hoidon osalta, mutta silti esityksestä löytyy myös huumoria. Esityksen jälkeen jäin hieman miettimään asioita. Esitys siis onnistui tehtävässään.
Olin katsomassa 2.10.2013.
Esitys saa arvosanan: 9-
Matti Leino ja Marjut Sariola / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri
