Vadelmavenepakolainen (Tampereen Teatteri)

Vadelmavenepakolainen (Tampereen Teatteri)

Romaanin käsikirjoitus: Miika Nousiainen

Sovitus ja ohjaus: Pentti Kotkaniemi

Lavastus ja puvut: Mikko Saastamoinen

Valosuunnittelu: Sami Räty

Äänisuunnittelu: Jouni Koskinen

Musikantti: Jukka Hänninen / Arto Piispanen

Rooleissa: Miska Kaukonen, Risto Korhonen, Ville Majamaa, Elisa Piispanen, Kai Bäckström, Linda Wiklund

Ensi-ilta: 29.11.2012 päänäyttämöllä
Kesto: 2h 30min

Miska Kaukonen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoa esityksestä:  Mikko Virtanen haluaisi olla ahdistuneen suomalaisen miehen sijaan avoin ja ulospäin suuntautunut ruotsalainen mies. Niinpä hänestä tulee mutkien kautta Mikael Andersson. Näytelmä perustuu Miika Nousiaisen hauskaan romaaniin Vadelmavenepakolainen (2007). Odotin hauskaa ja hyvää esitystä. Sellaisen myös sain!

Roolisuoritukset: Selkeästi pääosassa oli Mikko Virtanen ja hänen roolissaan taituroi Miska Kaukonen. Upeaa työtä häneltä! Mikko Virtanen oli koko esityksen ajan lavalla ja repliikkejä oli valtavasti. Välillä jopa tuntui siltä että esitys olisi ollut monologia. Hienosti Kaukonen selviytyi niistä. Vain kerran tarvittiin kuiskaajan apua ja silloinkin Kaukonen käytti tilanteen hienosti edukseen. Sopi todella hyvin rooliinsa!
Muina taitureina esityksessä olivat Risto Korhonen, Ville Majamaa, Elisa Piispanen, Kai Bäckström ja Linda Wiklund. Korhosella oli 15 roolihahmoa esitettävänä. Parhaiten näistä mieleen jäi kissa, Mikael Andersson, Lasse Pöysti ja poikavauva Olof. Taustalla vilahtanut Thaimaalainen temppelitanssijatar oli myös todella upea. Osasin odottaa Korhoselta hienoa suoritusta enkä joutunut pettymään tälläkään kertaa.
Ville Majamaa erottui joukosta edukseen. Hänen rooleistaan parhaiten mieleen jäivät pappi, tyttövauva Astrid ja isä. Majamaa osaa käyttää hienosti ääntään ja saa hienoja sävyjä eri hahmoihin. Majamaa ja Korhonen olivat loistava esittäessään vauvoja. OnePiece asut päällä molemmilla. Mahtava näky!
Elisa Piispanen oli pienemmissä rooleissa, mutta mieleen jäi etenkin äiti, Stina Larsson ja Marie Perssonin roolit. Kai Bäckström tekee monia rooleja ruotsalaisista lapsista, hirveen ja kätilöön saakka. Hirvi oli hauska ilmestys! Linda Wiklund opiskelee Teatterikorkeakoulussa neljättä vuotta näyttelijäksi. Hänen rooleistaan isoin jäi parhaiten mieleen eli Maria. Mikko Virtasen itselleen etsimä ruotsalainen nainen löytyi Mariasta. Henkilöhahmojen vaihdot sujuivat kaikilta osin hyvin ja oli hauskaa kun esityksessä oli niin paljon hahmoja. Hyvät roolijaot!

Linda Wiklund, Miska Kaukonen ja Risto Korhonen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut, musiikki: Esityksen lavastus toimi tosi hyvin! Sopi ruotsalaiseen teemaan ja seiniltä oli hauska bongailla erilaisia Ruotsiin liittyviä asioita. Pienemmät liikuteltavat lavasteet toimivat hyvin. Erityisesti joulukuusi jäi mukavasti mieleen. Puvut olivat hyvät. Kaikilla muilla näyttelijöillä paitsi Kaukosella oli paljon nopeita vaihtoja esityksen aikana. Puvut erosivat hyvin toisistaan ja hahmot erottuivat. Ilmeisesti olivat myös helppo pukea ja riisua. Asuista parhaiten mieleen jäi mm. kissa, thaimaalainen temppelitanssijatar, tyttövauva Astrid ja poikavauva Olof. Musiikki oli hauskasti toteutettu, kun koko esityksen ajan lavan reunassa istui musikantti. Yhteislauluissa soi mukavasti haitari. Kokonaisuutena tekninen puoli oli toteutettu hyvin.

Erityisesti mieleenjäänyttä: Esityksen alussa ollut alkulaulu ruotsiksi! Todella hauska startti esitykselle. Onneksi käsiohjelman takakannessa oli sanat. Ulkoa en olisi osannut laulaa Du gamla, du fria kappaletta. Roolivaihdot esityksen aikana olivat hyviä ja niitä tapahtuikin paljon. Hahmoja esityksessä oli yhteensä 60. Tekstissä paljon hauskoja yksityiskohtia. Stereotypioille naurettiin paljon. Parhaimpina kohtauksina mieleen jäivät ainakin miesten kokkikerho, kissa, työpaikan palaveri, Mikael Anderssonin koulu, vauvojen touhut, joulutontut ja joulun viettäminen. Toimiva kokonaisuus!

Muita huomioita: Käsiohjelmassa oli hyvin esitelty työryhmän lisäksi lyhyesti Ruotsin kulttuuria, lehtiä, politiikkaa, ruotsalaisuuden merkkejä ja muualta tulleita juttuja, jotka kaikki liittyivät esitykseen. Nauraa sai kunnolla! Suosittelen kaikille jotka kaipaavat hauskuutta iltoihinsa, haluavat tutustua ruotsalaisiin ja suomalaisiin liittyyviin stereotypioihin huumorin keinoin tai ihan kenelle vain!

Olin katsomassa 29.11.2012 (ensi-ilta).

Esitys saa arvosanan: 9-

Kai Bäckström, Ville Majamaa, Linda Wiklund, Risto Korhonen ja Elisa Piispanen, takana Miska Kaukonen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Veriveljet (Tampereen Teatteri)

Veriveljet (Tampereen Teatteri) 

Kirjoittanut ja säveltänyt: Willy Russel (Blood Brothers)

Suomennos ja ohjaus: Reino Bragge 

Laulujen suomennos: Jukka Virtanen 

Kapellimestari: Jyrki Niemi 

Lavastus: Mikko Saastamoinen 

Puvut: Mari Pajula 

Rooleissa: Jussi Selo/Sami Hintsanen, Jussi-Pekka Parviainen, Martti Manninen, Rinna Paatso, Elina Rintala, Saara Lehtonen, Eeva Hakulinen, Ilpo Hakala, Matti Hakulinen, Risto Korhonen, Pete Koskinen, Juulianna Auvinen 

Ensi-ilta: 5.9.2012 päänäyttämöllä

Kesto: 2h 40min

Rinna Paatso, Jussi Selo ja Elina Rintala / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri 

Taustatietoa esityksestä: Maailmalla hyvin menestynyt musikaali, joka kertoo erotetuista veljeksistä. Upea tarina, jossa on hyvää musiikkia. Avoimissa harjoituksissa (27.8.) käytyäni sain enemmän tietoa musikaalista.  

Roolisuoritukset: Tarinan kertojina vuorottelevat Jussi Selo ja Sami Hintsanen. Kävin katsomassa molempien versiot, koska olin kuullut niillä olevan paljon eroa. Erot johtuvat pitkälti erilaisesta lähestymistavasta rooliin. Hintsanen on kertonut ajattelevansa kertojan olevan kuollut jolle vain tapahtuu samoja asioita. Selon lähtökohtana oli kertojan kaikkitietäväisyys. Selon kertoja tuntee välillä sympatiaa hahmoja kohtaan, mutta kertojalla on myös pimeä puoli. Jussi Selon version näin ensin ja tykkäsin siitä kovasti. Selo osasi olla lavalla luontevasti ja lauluääni sopi hyvin pop rock henkisiin kappaleisiin. Selo osasi olla uhkaava ja pelottavan näköinen tietyissä kohdissa. Sami Hintsasen version myöhemmin katsottuna huomasin ainakin laulullisen eron. Hintsanen käytti enemmän kertojan solistisia vapauksia ja nyansseja. Kertoja saattoi myös naurahdella ja hymähdellä hahmojen ratkaisuille. Pelottavuutta oli myös Hintsasen kertojassa. Hienoa että molemmille oli annettu vapaus tehdä kertojasta oman version. Oli mielenkiintoista nähdä molemmat.
Rouva Johnstonen roolissa oleva Rinna Paatso tekee upeaa työtä. Mahtava lauluääni sopi hyvin biiseihin ja rouva Johnstonen tunteet poikiaan kohtaan näkyivät hyvin. Sopimuksen teko oli vaikuttava hetki ja rouva Johnstonen kärsimys lapsen myymisestä näkyi hyvin. Hahmo kerää hyvin sympatiat. Rouva Lyonsin roolissa nähdään Elina Rintala, joka tekee myös hienoa työtä. Hahmostä näkyy selkeästi kuinka paljon hän toivoo omaa poikaa ja myöhemmin kuinka hän tätä rakastaa, mutta pelkää että joku saa selville totuuden. Molemmat näyttelijät laittavat itsensä todella likoon.
Veriveljinä nähdään Nätyssä opiskelevat Jussi-Pekka Parviainen ja Martti Manninen. Mickeyn roolissa Parviainen ja Eddien Manninen. Ei uskoisi, että nuoret miehet ovat vasta Nätyssä opiskelevia. Heidän työskentelyään oli ilo seurata. Etenkin veljesten yhteiset kohtaukset olivat hurmaavia! Molemmat eläytyivät rooleihinsa hienosti. Veljesten laulama laulu Jos oisin kuin hän, oli todella hyvä. Harmi etteivät päässeet laulamaan useammin. Veljekset hurmasivat myös ulkonäöllään. Aina siistitty Eddie oli todella suloinen ja Mickey samaten, tosin sotkuisen tukkansa kanssa. Veriveljien twitterissä varoitettiin tyttöjä pitämään sydämistä kiinni kaksosten hurmatessa lavalla ja varoitus kannattaa ottaa tosissaan. Parviaisen ja Mannisen kiinnittäminen veljesten rooleihin oli täysosuma. 

Lindan roolissa vakuuttavan suorituksen tekee Saara Lehtonen. Lindan tunteet Mickeyta kohtaan kasvavat lapsuuden vaihtuessa nuoruudeksi. Lindan leikkisyyttä on ilo katsella ensimmäisen väliajan. Toisella puoliskolla nuoret ovat vanhempia ja kehitystä on tapahtunut. Lehtonen esittää hyvin Lindan tuskaa heidän elämän muuttuessa Mickeyn vankilassa olon jälkeen. Lehtosen työskentelyä on upea seurata.
Mickeyn ihaileman isoveljen Sammyn roolissa on Risto Korhonen. Hän tekee hauskan ja hienon roolin Sammyna. Kolttosia tekevä Sammy joutuu usein vaikeuksiin. Korhonen on hyvä roolissa upeine ilmeineen ja hyvällä vartalonhallinnalla. Korhosen kuoleva joutsen on upeaa katseltavaa. Lopussa kiinnitin huomiota kovis Sammyn reaktioon veljesten kuolemaan.
Kaikki näyttelijät täyttivät hyvin paikkansa ja olivat tarvittavia palasia. Ryhmän yhteishenki välittyi hyvänä katsomoon asti. Näyttelijät selvästi nauttivat yhdessä lavalla olemisesta.

Jussi-Pekka Parviainen, Risto Korhonen ja Martti Manninen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut, musiikki: Lavastus oli hieno. Siinä näkyivät varallisuuserot ja kolmiulotteisuus oli toteutettu hyvin. Lavastuksessa toimi hyvin sohva, kirjahylly ja pöytä jotka olivat lavalla aina kun tilanne oli Lyonsien asunnossa. Puvuista erottui myös varallisuus. Puvuilla oli tärkeä osa myös siksi kun muutamia hahmoja näytteli sama näyttelijä. Hahmot erottuivat toisistaan ensimmäisenä pukeutumisen perusteella.
Musiikista tykkäsin erityisesti. Kappaleet olivat todella hyviä ja päähäni jäivät soimaan ainakin Pöydällä on kengät, Kakarat ja Osamaksuelämä. Hienoja kappaleita. Orkesteri oli tarkka ja hyvä. Moni hahmo sai laulaa ja hyviä biisejä riitti kyllä kaikille. Musiikki kolahti täysin, ainakin minuun. 

Erityisesti mieleenjäänyttä: Vaikuttavimpina kohtina mieleen jäi Rouva Johnstonen ja Rouva Lyonsin sopimuksen teko, kaksosten ensimmäinen kohtaaminen, lopputilanteet ja kaksosten kuolema. Musiikilla saatiin moniin kohtiin karmivaa tunnelmaa. Kaksosten ensimmäinen kohtaaminen oli ihastuttava! Toistensa vastakohtia tavoiltaan ja vaatetukseltaan olevat pojat tulivat parhaiksi ystäviksi. Heidän yhteiskohtaukset olivat valloittavia. Yleisesti lasten kohtaukset olivat hauskoja. Ne olivat rentoja ja leikkiä oli paljon mukana. Se toi iloa tarinaan. Pidin paljon siitä että samoja biisejä tuli useamman kerran näytelmän aikana. Etenkin Pöydällä on kengät (Shoes Upon The Table) kappaleesta kertoja lauloi pätkiä useassa kohtaa esitystä. Myös Marilyn Monroe kappale tuli rouva Johnstonen laulamana useampaan kertaan.
Lasten kasvu oli toteutettu hienosti ja oli hauskaa kun nuoriksi tullessa mukaan astui rakkauselämä. Sen hankaluus oli kerrottu hauskasti. 

Muita huomioita: Käsiohjelman välissä oleva Elämää kulisseissa liite oli hyvä! Siellä on merkattuna merkittävimmät tapahtumat Veriveljien valmistumisessa, sekä esitelty tekijöitä. Käsiohjelma on täynnä hyviä kuvia. Veriveljiä voin suositella kaikille. Esitys joka saa liikuttumaan ja myös nauramaan. Upea kokonaisuus. 

Olin katsomassa 14.9. ja 10.10.2012. 

Esitys saa arvosanan: 10-

Elina Rintala ja Rinna Paatso / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri