Kuin Ensimmäistä Päivää (Tampereen Teatteri)

Kuin Ensimmäistä Päivää (Tampereen Teatteri) 

Kirjoittanut: Anna Krogerus

Ohjaus: Marika Vapaavuori

Lavastus: Marjatta Kuivasto

Puvut: Jaana Aro

Valosuunnittelu: Mika Hiltunen

Äänisuunnittelu: Simo Savisaari

Rooleissa: Marjut Sariola, Eila Roine, Kirsimarja Järvinen, Elisa Piispanen, Matti Leino, Esa Latva-Äijö, Ville Majamaa / Tuukka Huttunen, Petri Koskinen, Aliisa Pulkkinen, Inkeri Mertanen, Markku Thure, Kake Aunesneva, Mikko Hänninen, Ahmed Issa, Piita Pesa / Moona Niemi 

Ensi-ilta: 30.8.2012 Frenckell-näyttämö

Kesto: 2h 45min

                         Eila Roine ja Marjut Sariola / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoa esityksestä: Näytelmä kertoo Lepolan hoitokodin arjesta. Kuinka koko ajan yritetään pienentää kuluja ja säästää joka asiassa. Päähenkilönä on Ritva, joka tekee tunnollisesti töitä. Muut käyttävät hänen ystävällisyyttään hyväkseen, asiat eivät mene suju halutulla tavalla ja siitä seuraa keskivaikea masennus. Olin kuullut esityksestä paljon kehuja ja harmittelinkin kun en ollut aiemmin sitä päässyt näkemään. Onneksi nyt avautui muutaman peruutuspaikan ansiosta mahdollisuus. Näytelmän olin kuitenkin lukenut aiemmin, joten tiesin vähän mitä odottaa. Oli hienoa nähdä millainen esitys tekstistä oli muodostunut!

Roolisuoritukset: Marjut Sariola tekee Ritvan roolissa uskomatonta työtä. Tunteet vaihtelevat esityksen aikana ilosta suruun. Eila Roineen esittämä Taimi oli mukavan energinen ja iloinen hoitokodin asukas. Yksi hienoimmista kohtauksista oli Marjut Sariolan ja Eila Roineen yhteinen kohtaus Taimin huoneessa. Ei voi kun ihailla sitä taidon määrää, mikä lavalla silloin oli. 

Matti Leino tekee hurmaavan roolin maahanmuuttaja Adam Kutumina. Energia, huumori ja ystävällisyys paistavat Adamista läpi. Kaikki tekevät tärkeän työn ja hoitavat tonttinsa. 

Lavastus, puvut ja musiikki: Lavastus oli hyvä. Erityisen näppäräksi osoittautui liikkuvat väliseinät. Niitä käytettiinkin hyvin hyödyksi! Pienillä asioilla voidaan saada isojakin eroja aikaiseksi. Puvut sopivat hyvin hahmoille. Musiikkia esityksessä oli mukavasti mukana. Eino Grönin kappaleilla saatiin luotua mukava tunnelma. Kokonaisuutena erittäin onnistunut teos!

Erityisesti mieleen jäänyttä: Loppuaplodeissa ei voinut olla huomaamatta taputusten määrän kasvua Eila Roineen astellessa lavalle. Sama jatkui Marjut Sariolan tullessa kumartamaan. Raikuvat aplodit eivät tulleet syyttä. Eila Roine ja Marjut Sariola tekivät hienot roolityöt. Mieleen jäi erityisesti Marjut Sariolan pitkä monologi. Se oli jotain todella huikeaa! Siinä Ritva puhui suunsa puhtaaksi kaikista asioista, joista oli aiemmin vaiennut. Asiaahan siinä riitti... Lopetus oli mukava. Siinä näkyi kuinka näyttelijä heitti roolin pois ja totesi ettei tiedä miten tarina jatkuu, koska hän on vain näyttelijä. Mara (Tuukka Huttunen) ja Kaide (Pete Koskinen) toivat huumoria mukaan touhuun. Kuitenkin molemmista paljastui fiksu ja ajatteleva puoli, vaikka aluksi saattoi muuta olettaa.

Muita huomioita: Jos et ole esitystä vielä nähnyt niin suosittelen kyselemään peruutuspaikkoja esityksiin. Näytelmä käsittelee ongelmakohtia iäkkäämpien ihmisten hoidon osalta, mutta silti esityksestä löytyy myös huumoria. Esityksen jälkeen jäin hieman miettimään asioita. Esitys siis onnistui tehtävässään. 

Olin katsomassa 2.10.2013. 

Esitys saa arvosanan: 9-

                         Matti Leino ja Marjut Sariola / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Les Misérables (Tampereen Teatteri)

Les Misérables (Tampereen Teatteri) 

Kirjoittanut: Victor Hugo (alkuperäinen romaani), 

                      Alain Boublil ja Claude-Michel Schönberg (musikaali)

Suomennos: Jukka Virtanen ja Kristiina Drews

Ohjaus:  Georg Malvius

Kapellimestarit: Jussi Vahvaselkä, Erki Pehk, Henrik Wikström, Jyrki Niemi

Lavastus ja puvut: Ellen Cairns

Koreografi: Igor Barberic

Valosuunnittelu:  Palle Palmé

Äänisuunnittelu: Stanley Lönnqvist ja Sakke Kiiski

Kampauste, peruukkien ja maskien suunnittelu: Johanna Vänttinen

Ohjaajan assistentti: Markus Virta

Tuotantosuunnittelija: Taru Kirves 

Rooleissa: Tero Harjunniemi, Sören Lillkung, Tomi Metsäketo, Ele Millistfer, Sarah Nedergård, Saara Lehtonen / Pia Piltz, Ville Majamaa / Risto Korhonen, Ritva Jalonen, Niilo Karppinen / Sampo Lintula / Arvid Lundén, Milka Häkkilä / Senni Kurittu / Janette Siniranta, Helmi Hollström / Sanna Isotalo 

Ensemble: Erica Askolin, Aki Haikonen, Eeva Hakulinen, Samuel Harjanne, Lauri Liiv, Emmi Kangas, Topi Lehtimäki, Saara Lehtonen, Pia Piltz, Heikki Mäkäräinen, Filip Ohls, Sonja Pajunoja, Arttu Ratinen, Melanie My Rosas, Jonas Saari, Mikko Siltala, Kristian Snellman, Katja Sirkiä, Kim Willman, Anssi Valikainen, Samuel Östlund

Avustajat: Roope Heikkilä, Samuli Heikura, Tatu Helminen, Samuli Järvinen, Kim Kihlström, Pekka Kääntä, Antti Laukkanen, Jaakko Lampinen, Riku Lempinen, Henri Mäenpää, Arvo Saarinen, Jaakko Sudenniemi, Janne Suoniemi, Miika Suonperä, Antti Tuominen, Sasu Ylänen 

Kaksoisensi-ilta: 13. ja 14.9.2013 päänäyttämö

Kesto: n. 3h

                                               Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoa esityksestä: Les Misérables perustuu Victor Hugon novelliin. Yksi maailman tunnetuimpia musikaaleja. Musikaalia on esitetty 42 maassa, 22 eri kielellä ja sen on nähnyt yli 65 miljoonaa katsojaa. Musikaalista tehtiin suurelokuva 2012, joka on voittanut useita palkintoja. Les Misérables sijoittuu 1800-luvun Ranskaan. Päähenkilönä on Jean Valjean, joka joutuu vankilaan varastettuaan leivänpalasen. Ehdolliseen päästyään hän päättää aloittaa uuden elämän ja vaihtaa henkilöllisyyttä. Poliisi Javert jahtaa häntä ja yrittää palauttaa vankilaan. Jean Valjean lupautuu huolehtimaan orvoksi jääneestä tytöstä. Siitä alkaa mielenkiintoinen seikkailu.

Roolisuoritukset: Aivan huikeita roolisuorituksia! Tero Harjunniemi tekee upean roolityön Jean Valjeanina. Mahtava lauluääni ja eläytyminen rooliin. Oli hienoa seurata Valjeanin kehittymistä tarinan edetessä. Lyhyesti sanottuna roolivalinnat ovat erittäin osuneet ja laulutaitoa löytyi kaikilta. Itselle jäi parhaiten mieleen Ville Majamaa (Thénardier) ja Ritva Jalonen (Rouva Thénardier).Aivan mahtava pari lavalla. Toivat esitykseen paljon huumoria. Gavrochea, pikku Cosettea ja pikku Èponinea esittäneet lapset olivat huippuja! Etenkin Gavroche ison aseen kanssa oli suloinen näky. Kun ase oli pidempi kuin kantajansa. 

Porukka vaikuttaa hitsautuneen mukavasti yhteen. Lauluvoimaa oli todella paljon ja äänet sopivat yhteen. 

Osaavaa porukkaa!

                                               Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut, musiikki: Lavastuksessa suurimman huomion keräsi puu, joka oli sijoitettu lavan keskiosaan. Mietin pitkään mikä tarkoitus puulla oli, mutta kyllä sille käyttöä löytyi. Puu oli vaikuttavan näköinen kun se kaadettiin barrikadia varten. Toinen huomiota herättänyt lavaste oli iso kehys, joka oli taustalla. Sen idea jäi vähän arvoitukseksi. Lavastus oli kuitenkin vaikuttava ja hyvin toteutettu. 

Puvut oli tehty hyvin ja aikaan sopiviksi. Pukuja on saanut olla aika monta... 

Musiikista tykkäsin kovasti. Orkesteri taisi soittaa lähes koko esityksen ajan. Musiikki vie tarinaa eteenpäin. Suosikki kappaleikseni nousivat mm. Loppui lopulta päivä, Herra talossaan, Huomiseen ja Nousee laulu ihmisten. 

Erityisesti mieleen jäänyttä: Joukkolauluissa oli valtavasti voimaa. Useampikin kappale sai kylmät väreet aikaiseksi! Erityisesti loppulaulu Nousee laulu ihmisten, jossa kaikki olivat mukana oli huikea! Sellaista lauluvoimaa en ole ennen kokenut. Positiivisena mieleen jä taistelukohdan tehosteet. Hyvin räiskyi ja pamahteli! Koko barrikadeille nousu ja taistelu oli hyvin vaikuttavaa katseltavaa. Herra talossaan oli yksi hauskimpia kohtia koko musikaalissa. 

Pidin enemmän musikaalin loppupuolesta. Pääsin enemmän vauhtiin ja tunnelmaan mukaan toisen näytöksen aikana. 

Muita huomioita: Esitys on huikeaa katsottavaa. Les Misérablesia voi suositella ihan jokaiselle. 

Käsiohjelma on erittäin kattava. Musikaalin taustahenkilöihin, historiaan ja kulkuun tutustutaan hyvin. Kappalelista oli itselle myös mieluinen. Muutama kappale kun on kovasti pyörinyt päässä... 

Tunnelmaa ja lauluvoimaa on hankala yrittää kuvailla. Joten kannattaa käydä itse katsomassa!

Olin katsomassa 12.9.2013 (ennakko)

Esitys saa arvosanan: 9-

                                               Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Hamlet (Tampereen Teatteri)

Hamlet (Tampereen Teatteri) 

Kirjoittanut: William Shakespeare 

Suomennos: Eeva-Liisa Manner 

Sovitus ja ohjaus: Mikko Viherjuuri

Lavastus: Marjatta Kuivasto 

Puvut: Leena Rintala 

Miekkailukoreografia: Stephen Morgan-MacKay 

Valosuunnittelu: Raimo Salmi 

Äänisuunnittelu: Ivan Bavard 

Videosuunnittelu: Joonas Tikkanen 

Kampausten suunnittelu: Johanna Vänttinen 

Ofelian ja haudankaivajien laulut säveltänyt: Jyrki Niemi 

Rooleissa: Tomi Alatalo, Turkka Mastomäki, Mari Turunen, Heikki Kinnunen, Eeva Hakulinen, Arttu Ratinen, Jukka Leisti, Tuija Ernamo, Mikko Hänninen, Ilpo Hakala, Kai Bäckström, Risto Korhonen, Kake Aunesneva, Markku Thure, Matti Hakulinen ja Pete Koskinen. 

Ensi-ilta: 21.2.2013 päänäyttämö

Kesto: 2h 40min 

Muuta: Tampereen Teatterin teatterirakennuksen 100-vuotis juhlanäytelmä. 

Tomi Alatalo / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoa esityksestä: Hamlet on William Shakespearen tunnetuimpiin teoksiin kuuluva tragedia. Shakespearen teoksia on käännetty ainakin 116 kielelle. Hamletin kirjoitusvuodeksi on arvioitu n. 1601. Hamlet kertoo Tanskan prinssistä, jolle ilmestyy isänsä haamu. Haamu kertoo kuinka Tanskan nykyinen kuningas (Hamletin setä) käytti myrkkyä noustakseen valtaistuimelle ja mennäkseen naimisiin Hamletin äidin kanssa. Haamu vaatii Hamletia kostamaan.
Luin Hamletin viime vuonna ja tykkäsin siitä todella paljon. Odotin innolla näkeväni teoksen näyttämöllä. Eikä tämä tuottanut pettymystä!

Roolisuoritukset: Tomi Alatalo tekee huikean upean pääroolin. Hamlet joutuu olemaan aikamoisessa tunnemyrskyssä. Alatalo tekee Hamletista todella kiintoisan ja hienon tulkinnan. Hänen eleissään on jotain mikä pitää katsojan valppaana.
Muista näyttelijöistä parhaiten jäi mieleen Heikki Kinnunen, Jukka Leisti, Turkka Mastomäki, Mari Turunen ja Arttu Ratinen. Kinnunen piti huolta että vakavana ei näytelmää voinut katsoa. Kinnusen esittämä Polonius on ihanan innokas ja kunnon palvelija. Aivan mahtava suoritus! Jukka Leisti sopii mainiosti Kuningasnäyttelijän rooliin. Hänen parinaan toimii Tuija Ernamo Kuningatarnäyttelijänä. Kyllä on loistava pari! Turkka Mastomäki teki hyvän roolin Claudiuksena. Kuningas oli vahva, mutta kuitenkin hän yritti katua veljensä myrkyttämistä. Hamletin äitiä kuningatar Gertrudia esitti Mari Turunen. Hän kävi hienosti läpi erilaisia tunteita. Tuntui kun hänellä olisi vaihdellut tavat ajatella asioista. Välillä hän ajatteli kuningattarena ja välillä äitinä puhuessaan Hamletille. Ofeliaa, joka oli Poloniuksen tytät ja Hamletin rakastettu, näytteli Eeva Hakulinen. Lopussa Ofelia joutui kokemaan kovia Hamletin muuttumisen ja isänsä kuoleman takia. Hakulinen selvisi haasteista hienosti. Arttu Ratisen roolista Poloniuksen poikana Laerteksena jäi parhaiten mieleen suru siskonsa ja isänsä kuolemasta sekä miekkailukohtaus Hamletin kanssa.
Monella näyttelijällä aika pienet roolit, mutta silti kaikki tärkeitä palasia.
Koko porukka täynnä upeita näyttelijöitä! Ohjaus on onnistunut myös erinomaisesti. Joten ei tarvitse ihmetellä miksi lopputulos on näin hieno!

Risto Korhonen, Heikki Kinnunen ja Tomi Alatalo / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut ja musiikki: Lavastus oli mielenkiintoinen. Lavan sivuilla olleet kehikot herättivät kiinnostukseni. Mieleeni jäi kuva siitä kun Gyldensternia esittänyt Kai Bäckström roikkui ja kiipeili kehikossa.  Lavan etuosa oli aika tyhjä, koska näyttelijät tarvitsivat paljon tilaa. Etenkin lopun miekkailukohtaus vaati tilaa ympärilleen. Näyttelijäseurueen mukana kulkeneet varustekaapit sopivat myös hyvin ja liikkuivat niin etteivät vieneet liikaa huomiota.
Puvut olivat ajalle ja arvolle sopivia. Hamlet ei pukeutunut kuin kuningas. Hänen vaatteensa olivat selkeästi rennommat. Asut sopivat hahmoille hyvin. Musiikki loi tunnelmaa ja ohjasi ajatuksia ja näytelmää oikeaan suuntaan. Musiikki ei kuitenkaan kauheasti jäänyt mieleen.

Erityisesti mieleen jäänyttä: Jukka Leistin sisääntulo lavalle oli hykerryttävän hauska! Hän tulee lavalle Heikki Kinnusen ylistäessä häntä maailman parhaaksi näyttelijäksi. Teksti on muutenkin todella nokkelaa ja sieltä jäi monia hauskoja asioita mieleen. Kuitenkin varmasti yhtä moni jäi huomaamatta. Haudankaivajien keskustelu oli nokkelaa ja humoristista.
Hamletin isän haamu oli toteutettu hienosti. Savu ja valot olivat kohdillaan. Tunnelman vaihtuminen oli selkeä silloin kun haamu oli läsnä. Miekkailukohtauksia en ole teatterinlavalla kauheasti nähnyt ennen. Nyt näin ja todella näyttävän sellaisen. Miekkailu oli upeaa katseltavaa!
Kuuluisa ollako vai eikö olla -monologi oli tietenkin myös mukana! Tosin pääkallo ei ollut ihan se perinteinen pääkallo. Ratkaisu toimi kyllä hyvin. Pääkallo näkyikin useammassa muussa kohtaa näytelmää.
Olin katsomassa myös avoimia harjoituksia (12.2.) niin oli hauska seurata etenkin niitä kohtauksia joita näki harjoituksissa. Etenkin herrat Leisti ja Kinnunen olivat silloin varastaa koko shown. Mieleen tuli niitä kohtia missä mokia ja unohduksia vielä sattui tai kun näyttelijät improvisoivat yleisön riemuksi. Harjoituksiin vertailemalla pystyi seuraamaan olivatko nämä pari kohtausta vielä muuttuneet reilu viikon aikana.

Mikko Hänninen ja Tomi Alatalo / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Muita huomioita: Puhetyyliin oli selvästi kiinnitetty huomiota, koska se kuulosti luonnolliselta. Haluan ehdottomasti nähdä uudelleen! Moni asia meni varmasti ohi ja pystyisin tarkkailemaan enemmän yksityiskohtia. Täydentelen tätä sitten kun olen nähnyt uudelleen ja saanut ajatuksia enemmän järjestykseen!
Käsiohjelma erittäin kattava! Löytyy vertailuja Hamletin eri suomennoksille, teatteritalon historiaa, lyhyt esittely Shakespearesta ja luettelo hänen teoksistaan sekä kuvailua teatterista keskiajan Lontoossa.

Suosittelen ehdottomasti kaikille! Ei kannata vältellä sen takia että olisi Shakespearen tekstiä ja vanhahtavaa kieltä. Eeva-Liisa Mannerin käännös on hyvä ja kieli on nykyaikaisempaa. Hamlet on hieno teos, jossa käsitellään useita ja vaikeita asioita. Toteutus hieno. 

Olin katsomassa 21.2.2013 (ensi-ilta).

Esitys saa arvosanan: 9½

Taide (Tampereen Teatteri)

Taide (Tampereen Teatteri) 

Kirjoittanut: Yasmina Reza 

Suomennos: Arto af Hällström ja Inkeri Kivirikko 

Ohjaus: Tommi Auvinen 

Lavastus: Mikko Saastamoinen 

Puvut: Mari Pajula 

Rooleissa: Taneli Mäkelä, Esa Latva-Äijö ja Ville Majamaa 

Ensi-ilta: 31.1.2013 päänäyttämö 

Kesto: 1h 40min 

Muuta: ei väliaikaa 

Esa Latva-Äijö, Taneli Mäkelä ja Ville Majamaa / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri 

Taustatietoa esityksestä: Kertoo kolmesta ystävyksestä. Yasmina Reza on erittäin tunnettu näytelmäkirjailija Euroopassa ja Taide sai ilmestyessään suosiota. Sitä on esitetty jo yli 30 eri maassa. Ei sisällä kauheasti toimintaa vaan perustuu nokkelaan tekstiin. Tekstin keskipisteenä ystävyyssuhteet joihin taulu on tuonut hieman ryppyjä. Asiaa selvitellessä tulee myös vanhoja ongelmia esille.

Roolisuoritukset: Huikea kolmikko! Taneli Mäkelän Serge oli lavalla melkein koko ajan. Hän on ostanut taulun jota rakastaa yli kaiken. Serge vaikuttaa rauhalliselta ja fiksulta mieheltä. Loppussa myös aggressiivisuus tulee esiin. Hieno roolisuoritus! Esa Latva-Äijön Marc vaikuttaa olevan ongelmiin pääsyyllinen. Hänen mielestään Sergen ostama taulu on täysin arvoton. Parhaiten mieleen jäi nopeahko raivokohtaus näytelmän loppupuolella. Lopussa keskustelu kallistuu melkein niin että Marc on ollut uhri ja tunsi jääneensä taulun varjoon. Ville Majamaan Yvan oli sympatiaa herättävä hahmo. Hän oli kiltti ja oli samaa mieltä vähän kaikkien kanssa. Omia mielipiteitä ei juurikaan ollut, ainakaan alussa. Parhaiten mieleen jäi aivan mielettömän upea monologi jonka Ville veti täysin suvereenisti. En tiedä kauanko se kesti, mutta tekstiä tuli sellaisella vauhdilla että huh huh. Ensi-ilta yleisö palkitsi huikean monologin raikuvin aplodein.
Hahmot hyvin onnistuneita ja luonnollisia. Kaikilta upeaa eläytymistä tunteista toiseen! 

Lavastus ja puvut: Lavastus oli mukavan yksinkertainen ja hyvä. Tärkeimpänä elementtinä lavalla on iso taulu, joka on täysin valkoinen. Taulun ollessa lavalla se kerää paljon huomiota. Pääasiassa tapahtumat olivat Sergen kodissa, mutta pari kertaa käytiin myös Marcin ja Yvanin asunnossa. Paikat erotettiin tauluilla. Pysyi helposti kärryllä missä oltiin.
Puvut perusvarmat valinnat miehille.Vaihtoja ei oikeastaan ollut. Sopivat roolihahmoille. Ikä ja koulutustaso otettu huomioon. 

Erityisesti mieleen jäänyttä: Ensi-ilta tunnelma loistava! Tuttuja tuli bongailtua paljon. Joukosta löytyi myös Talle (http://teatterikarpanen.blogspot.fi/) ja Laura (http://onenightintheatre.blogspot.fi/) joiden kanssa tuli ajatuksia vaihdettua. 

Oli hauskaa katsella kun miehet tutkailivat taulua keskittyneesti kukin vuorollaan. Kuinka esimerkiksi Yvan pinnisteli yrittääkseen nähdä jotain.
Loppuratkaisu oli todella hyvä! Jossain kohtaa pelkäsin pahempaa ratkaisua, mutta onneksi pelkoni osottautui turhaksi. Loppu oli vaikuttava ja myöskin hauska! Serge tavallaan osoitti ystävyyden olevan tärkeämpää kuin kyseinen taulu.

Muita huomioita: Teksti on tosi nokkela ja hienosti kirjoitettu. Välillä tuntui että mitä enemmän näin jälkeen päin pohti keskusteluja ja niiden ajautumista uuteen suuntaan sitä sekavammaksi se meni. Koomisia piirteitä löytyi paljon! Pitäisi mennä katsomaan uudelleen niin ehkä saisi vielä enemmän irti! Kuitenkin erittäin hieno ja taiteellinen kokemus! Vaikka toimintaa ei paljoa olekaan niin silti on paljon pieniä mutta tärkeitä eleitä ja liikkeitä. Tekstiin kannattaa kuitenkin keskittyä! Vaikka väliaikaa ei ole niin silti jaksoi istua ja katsella keskittyneesti koko esityksen!
Voin suositella esitystä kaikille! Esitystä voi mennä katsomaan vaikka kaverin kanssa. Kokemusta on vaikea kuvailla niin suosittelen menemään itse katsomaan! Taidetta kerrakseen!

Olin katsomassa 31.1.2013 (ensi-ilta).

Esitys saa arvosanan: 8½

Sakespearen kootut theokset (TTT-klubi)

Sakespearen kootut theokset (TTT-klubi)

Käsikirjoitus: Jess Borgeson, Adam Long ja Daniel Singer

Suomennos: Tuomas Nevanlinna

Ohjaus: Miika Muranen

Rooleissa: Tuukka Huttunen, Mikko Nousiainen ja Teemu Palosaari

Ensi-ilta: 30.1.2013 TTT-klubi

Kesto: 2h

Muuta: Tuotanto yhteistyössä Teatteri Siperia ja Tampereen Työväen Teatteri

Mikko Nousiainen, Tuukka Huttunen ja Teemu Palosaari / Kuva: Juha Laulumaa, Tampereen Työväen Teatteri 

Taustatietoa esityksestä: Sakespearen kootut theokset esitystä on esitetty mm. kesällä 2012 Hämeenlinnan kesäteatterissa. Itse en ollut esityksestä kuullut aiemmin, mutta kun tarjottiin mahdollisuus mennä katsomaan niin kiinnostuin. Olen lukenut muutamia Shakespearen teoksia ja näyttelijäkolmikko vaikutti mielenkiintoiselta. Aikas kovaa kiirettä tiedossa, kun kerran kaksi tuntia aikaa käydä läpi William Shakespearen tuotanto. 

Roolisuoritukset: Koko kolmikko puhalsi yhteen hiileen. Oli hienoa katsella heidän yhteistyötään. Mikko Nousiainen suurena leffatähtenä, Tuukka Huttunen produktion johtajana Teatteri Sipearian puolelta ja Teemu Palosaari vaikutti olevan mukana, mutta silti hieman ulkopuolella kaikesta. Hauskasti rakennetut suhteet toisiinsa. Kaikki laittoivat itsensä likoon täysillä. Oli hauska nähdä kaikki kolme sukkahousuissa. Hyvinhän se(kin) sujui! Aikas mestareita kaikki kolme. Suosittelen esitystä jo pelkästään kyseisten herrojan takia! Hahmoja oli monia joiksi piti muuntautua. Romeo ja Julia oli hieno ja hauska kohtaus. Pidin myös siitä että kaikki saivat näytellä Hamletin roolin. Jokainen sai siis tehdä oman tulkintansa roolista. Tosin kaikilla ei tainnut ihan saman verran olla aikaa... 

Lavastus, puvut, musiikki: Lavasteita ei paljoa ollut, mutta ei niitä enempää olisi tarvinnutkaan olla. Lavan koon vuoksi sinne ei kauheasti tavaraa kannattanutkaan viedä. Tykkäsin paljon lavalla olevasta verhosta. Joka koostui Shakespearen kirjoista, jotka olivat niin kuin kirjahyllyssä. Näytelmien nimet näkyivät yleisöön. Puvustuksessa on ollut urakkaa. Hahmoja on useita ja kaikilla tulisi olla vaatteet joiden avulla tunnistaa keitä ovat. Yllättävän nopeasti vaatteet saatiin vaihdettua. Verhojen takana taisi olla aika kuhinaa. Puvustus toimi hyvin!

Musiikki oli piristävää ja jäi todella hyvin mieleen. Oli hyvin saatu mukaan mahtumaan monenlaisia kappaleita. Toisaalta taas kappalevalinnat olivat yllätyksellisiä. Musiikki oli vaan plussaa!

Erityisesti mieleen jäänyttä: Pidin kovasti väleihin osuneista musiikkiosuuksista. Laulua ja tanssia aika laidasta laitaan. Mukaan mahtuivat mm. Poika saunoo, Den glider in, Selvä päivä. Kertomistyylit vaihtuivat aina välillä. Joku näytelmä saatettiin vetää kokkiohjelmana tai urheilukilpailuna. Myös jotkin tv-ohjelmat. kuten Putous ja Selviytyjät, vilahtavat esityksessä mukana. Näyttelijät keskustelevat muutamaan kertaan keskenään ikään kuin unohtaen yleisön. Tavallaan he eivät ole koko näytelmän aikaa roolihahmoinaan, vaan juttelevat myös keskenään näyttelijöinä. Se toi monipuolisuutta ja hauskuutta eistykseen! 

Esityksen aikana näyttelijät ottivat aika paljon kontaktia yleisöön. Muutama yleisöstä pääsi ihan lavallekin käymään. Tällä kertaa minä olin yksi heistä. Päädyin pukemaan Mikko Nousiaista kylähulluksi. Hauskaahan se oli! Kilpailu Hamletin roolista jäi mieleen viihdyttävänä. Meno ja fiilis parani koko ajan kohti loppua!

Muita huomioita: En aluksi edes tiennyt, että kyseistä esitystä on esitetty isommallakin näyttämöllä. Pienemmälle näyttämölle siirtymistä ei edes huomannut. Esitystä voin suositella kaikille. Ei tarvitse tietää oikeastaan mitään William Shakespearesta nauttiakseen esityksestä. Voi tietenkin olla että jos esityksestä saa vielä enemmän irti jos näytelmät ovat tuttuja. Esityksen aikana esitellään lyhyesti Shakespeare sekä hänen teoksensa juonet. Juonet esitelty kuitenkin mm. lyhyesti ja ytimekkäästi sekä ehkä hieman liioitellusti jotkut kohdat. Sopii siis jonkinlaiseksi pikakurssiksi Shakespearen elämään ja teoksiin! 

Olin katsomassa 25.1.2013 (Ensimmäinen yleisö). 

Esitys saa arvosanan: 8½ 

Saiturin joulu (Tampereen Teatteri)

Saiturin joulu (Tampereen Teatteri)

Kirjoittanut: Charles Dickens 

Sovitus ja ohjaus: Tommi Auvinen 

Lavastus: Marjatta Kuivasto 

Puvut: Mari Pajula 

Koreografia: Teija Auvinen 

Valosuunnittelu: Raimo Salmi 

Äänisuunnittelu: Janne Auvinen 

Rooleissa: Ilkka Heiskanen, Eeva Hakulinen, Kirsimarja Järvinen, Inkeri Mertanen, Ilpo Hakala, Matti Hakulinen, Pete Koskinen, Arttu Ratinen, Markku Thure, Amelia Auvinen, Topias Kanto, Niila Nousiainen / Severi Muje

Ensi-ilta: 7.12.2012 päänäyttämöllä

Kesto: 1h 45min 

Muuta: Ikäsuositus yli 6-vuotiaille.

Ilkka Heiskanen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoa esityksestä: Charles Dickensin rakastettu jouluinen tarina. Päähenkilönä Ebenezer Scrooge, joka on itsekäs kitupiikki. Pihinä ja epäystävällisenä miehenä tunnettu Scrooge joutuu aattoyönä kohtaamaan menneet joulunsa, nykyisen joulun ja tulevat joulunsa. Joulun henget vievät Scroogea näkymiin. Henkien tarkoituksena on pelastaa Scrooge ja saada hänet muuttumaan. 

Roolisuoritukset: Ilkka Heiskanen on mielettömän hyvä esittäessään Ebenezer Scroogea. Heiskasen ääni ja liikehdintä oli todella saiturimaista ja herätti hahmon henkiin. Välillä Scrooge näytti jopa pelottavalta, niin kuin kuuluukin. Scroogen usein toistama "humpuukia!" jäi todella hyvin mieleen. 

Muissa rooleissa olleet olivat hyvin mukana ja tekivät hyvät roolit. Muista hahmoista parhaiten mieleen jäi joulun kolme henkeä ja Pikku-Tim. Ensimmäinen joulun henki (Pete Koskinen) oli menneen joulun haamu, joka näytti menneitä jouluja. Tämä haamu ilmestyi kuin tyhjästä Scroogen pedin viereen seisomaan. Toinen joulun henki (Markku Thure) oli tämän joulun haamu. Hauskannäköinen joulukuusta muistuttava hahmo! Viimeinen haamu (Pete Koskinen) oli tulevan joulun haamu. Hän näytti Scroogelle millainen tulevaisuus voi olla edessä, jos muutoksia ei tapahdu. Haamujen ansiosta tarina saa käänteen. Pikku-Timin roolissa vuorottelevat Niila Nousiainen ja Severi Muje. Pikku-Tim oli suloinen poika. 

Ilkka Heiskasen roolityöskentely on kerrassaan upeaa ja sitä oli ilo seurata. 

Pete Koskinen, Inkeri Mertanen, Kirsimarja Järvinen ja Ilkka Heiskanen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut, musiikki: Lavastus oli hienoimpia koskaan näkemistäni lavastuksista! Lisäksi se oli vielä toimiva. Talo kääntyi ja hajosi osiin näppärästi. Lavastus oli jouluinen ja talvinen. Jääpuikkoja roikkui useista pakoista ja maa luminen sekä jäinen. Tyyliltään sopi hyvin aikakauteen. Eniten ihailuani herättivät lavalla itsestään liikkuneet lavasteet. Lontoo yläilmoista katsottuna lipui näyttämön halki hienosti. Merellä olleet kalastajat ja heidän veneensä vasta upea näky olivat! Vene keikkui aalloilla näyttämön halki todealla upeasti! Savun peittäessä lattiatason kaikki näytti todella mahtavalta. Tässä vasta oli teatterin taikaa! 

Puvut sopivat kantajilleen ja aikakauden tyyliin täydellisesti. Henget oli hauskasti rakennettu ja puettu. Scrooge seikkaili yöasussaan paljon ja kun hän ensimmäisen kerran näyttäytyi yöasussaan kuului lasten naurua. Etenkin Scroogen asu oli todella hyvä! Musiikkia esityksessä käytettiin luomassa tunnelmaa. Joululauluja laulettiin ja tanssittiin. Musiikki antoikin uuden ulottuvuuden esitykseen. 

Erityisesti mieleenjäänyttä: Oli ihana huomata kuinka lapset tykkäsivät esityksestä. Iloista naurua kuului useampaankin kertaan! Tarina oli hieno ja lopussa sai jo pyyhkiä silmäkulmia. Aplodeista päätellen en ollut ainoa joka esityksestä tykkäsi! Etenkin Heiskanen sai valtavat suosionosoitukset, eikä turhaan!

Muita huomioita: Käsiohjelma sisältää mm. Heiskasen haastattelun ja Dickensin elämäntarinaa. Niitä oli mielenkiintoista lukea. Suosittelen lämpimästi kaikille Saiturin joulua! Vaikka pitäisikin joulua humpuukina niin ihan pelkäästään jo Heiskasen takia kannattaa teatteriin suunnata askeleensa! Esitystä katsellessa voi virittäytyä joulun tunnelmaan.

Olin katsomassa 19.12.2012. 

Esitys saa arvosanan: 9+

Vadelmavenepakolainen (Tampereen Teatteri)

Vadelmavenepakolainen (Tampereen Teatteri)

Romaanin käsikirjoitus: Miika Nousiainen

Sovitus ja ohjaus: Pentti Kotkaniemi

Lavastus ja puvut: Mikko Saastamoinen

Valosuunnittelu: Sami Räty

Äänisuunnittelu: Jouni Koskinen

Musikantti: Jukka Hänninen / Arto Piispanen

Rooleissa: Miska Kaukonen, Risto Korhonen, Ville Majamaa, Elisa Piispanen, Kai Bäckström, Linda Wiklund

Ensi-ilta: 29.11.2012 päänäyttämöllä
Kesto: 2h 30min

Miska Kaukonen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoa esityksestä:  Mikko Virtanen haluaisi olla ahdistuneen suomalaisen miehen sijaan avoin ja ulospäin suuntautunut ruotsalainen mies. Niinpä hänestä tulee mutkien kautta Mikael Andersson. Näytelmä perustuu Miika Nousiaisen hauskaan romaaniin Vadelmavenepakolainen (2007). Odotin hauskaa ja hyvää esitystä. Sellaisen myös sain!

Roolisuoritukset: Selkeästi pääosassa oli Mikko Virtanen ja hänen roolissaan taituroi Miska Kaukonen. Upeaa työtä häneltä! Mikko Virtanen oli koko esityksen ajan lavalla ja repliikkejä oli valtavasti. Välillä jopa tuntui siltä että esitys olisi ollut monologia. Hienosti Kaukonen selviytyi niistä. Vain kerran tarvittiin kuiskaajan apua ja silloinkin Kaukonen käytti tilanteen hienosti edukseen. Sopi todella hyvin rooliinsa!
Muina taitureina esityksessä olivat Risto Korhonen, Ville Majamaa, Elisa Piispanen, Kai Bäckström ja Linda Wiklund. Korhosella oli 15 roolihahmoa esitettävänä. Parhaiten näistä mieleen jäi kissa, Mikael Andersson, Lasse Pöysti ja poikavauva Olof. Taustalla vilahtanut Thaimaalainen temppelitanssijatar oli myös todella upea. Osasin odottaa Korhoselta hienoa suoritusta enkä joutunut pettymään tälläkään kertaa.
Ville Majamaa erottui joukosta edukseen. Hänen rooleistaan parhaiten mieleen jäivät pappi, tyttövauva Astrid ja isä. Majamaa osaa käyttää hienosti ääntään ja saa hienoja sävyjä eri hahmoihin. Majamaa ja Korhonen olivat loistava esittäessään vauvoja. OnePiece asut päällä molemmilla. Mahtava näky!
Elisa Piispanen oli pienemmissä rooleissa, mutta mieleen jäi etenkin äiti, Stina Larsson ja Marie Perssonin roolit. Kai Bäckström tekee monia rooleja ruotsalaisista lapsista, hirveen ja kätilöön saakka. Hirvi oli hauska ilmestys! Linda Wiklund opiskelee Teatterikorkeakoulussa neljättä vuotta näyttelijäksi. Hänen rooleistaan isoin jäi parhaiten mieleen eli Maria. Mikko Virtasen itselleen etsimä ruotsalainen nainen löytyi Mariasta. Henkilöhahmojen vaihdot sujuivat kaikilta osin hyvin ja oli hauskaa kun esityksessä oli niin paljon hahmoja. Hyvät roolijaot!

Linda Wiklund, Miska Kaukonen ja Risto Korhonen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut, musiikki: Esityksen lavastus toimi tosi hyvin! Sopi ruotsalaiseen teemaan ja seiniltä oli hauska bongailla erilaisia Ruotsiin liittyviä asioita. Pienemmät liikuteltavat lavasteet toimivat hyvin. Erityisesti joulukuusi jäi mukavasti mieleen. Puvut olivat hyvät. Kaikilla muilla näyttelijöillä paitsi Kaukosella oli paljon nopeita vaihtoja esityksen aikana. Puvut erosivat hyvin toisistaan ja hahmot erottuivat. Ilmeisesti olivat myös helppo pukea ja riisua. Asuista parhaiten mieleen jäi mm. kissa, thaimaalainen temppelitanssijatar, tyttövauva Astrid ja poikavauva Olof. Musiikki oli hauskasti toteutettu, kun koko esityksen ajan lavan reunassa istui musikantti. Yhteislauluissa soi mukavasti haitari. Kokonaisuutena tekninen puoli oli toteutettu hyvin.

Erityisesti mieleenjäänyttä: Esityksen alussa ollut alkulaulu ruotsiksi! Todella hauska startti esitykselle. Onneksi käsiohjelman takakannessa oli sanat. Ulkoa en olisi osannut laulaa Du gamla, du fria kappaletta. Roolivaihdot esityksen aikana olivat hyviä ja niitä tapahtuikin paljon. Hahmoja esityksessä oli yhteensä 60. Tekstissä paljon hauskoja yksityiskohtia. Stereotypioille naurettiin paljon. Parhaimpina kohtauksina mieleen jäivät ainakin miesten kokkikerho, kissa, työpaikan palaveri, Mikael Anderssonin koulu, vauvojen touhut, joulutontut ja joulun viettäminen. Toimiva kokonaisuus!

Muita huomioita: Käsiohjelmassa oli hyvin esitelty työryhmän lisäksi lyhyesti Ruotsin kulttuuria, lehtiä, politiikkaa, ruotsalaisuuden merkkejä ja muualta tulleita juttuja, jotka kaikki liittyivät esitykseen. Nauraa sai kunnolla! Suosittelen kaikille jotka kaipaavat hauskuutta iltoihinsa, haluavat tutustua ruotsalaisiin ja suomalaisiin liittyyviin stereotypioihin huumorin keinoin tai ihan kenelle vain!

Olin katsomassa 29.11.2012 (ensi-ilta).

Esitys saa arvosanan: 9-

Kai Bäckström, Ville Majamaa, Linda Wiklund, Risto Korhonen ja Elisa Piispanen, takana Miska Kaukonen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri