keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kreivitär Mariza (Tampereen Työväen Teatteri)

Kreivitär Mariza (Tampereen Työväen Teatteri) 

Libretto: Julius Brammer ja Alfred Grünwald 
Musiikki: Emmerich Kálmán 
Suomennos: Sauvo Puhtila ja Aukusti Simojoki 
Ohjaus ja koreografia: Markku Nenonen 
Kapellimestari: Kimmo Tullila / Aino Koskela 
Musiikin sovitus: Massimo Lambertini 
Pukusuunnittelu: Elina Vättö 
Lavastus: Teppo Järvinen 
Rooleissa: Kristiina Hakovirta, Pentti Hietanen / Jyrki Anttila, Jari Leppänen / Jouni Kokora, Helena Rängman / Johanna Lesonen, Heini Dahlroos, Tuukka Huttunen, Ilmari Saarelainen, Maija-Liisa Majanlahti 

Ensi-ilta: 31.10.2012 Suurella näyttämöllä 
Kesto: 2h 30min 

Kristiina Hakovirta / Kuva: Kati Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Taustatietoa esityksestä: Yksi maailman rakastetuimmista opereteista. Tarinasta löytyy romantiikkaa, tunteita, väärinkäsityksiä, juonittelua ja huumoria. Hyvillä näyttelijöillä varustettu operetti suurella näyttämöllä.

Roolisuoritukset: Näyttelijät eivät olleet minulle ennestään tuttuja, joten seurasin esitystä erilailla. Ainoastaan Pentti Hietanen oli tuttu ja koska olen hänen laulujaan kuunnellut oli odotukset korkealla hänen kohdallaan. Hietanen täytti odotukset ja taisi jopa ylittää ne. Tassilon roolissa oleva Pentti Hietanen ihastutti lauluäänellään ja luontevalla lavalla ololla. Hän osasi ottaa lavan ja yleisön haltuunsa. Pääosaa eli Kreivitär Marizaa näyttelevä Kristiina Hakovirta oli todella hyvä. Eleet sopivat täysin kreivittären arvoiselle naiselle ja lauluääni oli todella hyvä. Marizan ja Tassilon yhteiskohtaukset olivat parhaimmistoa. 
Ensimmäiset naurahdukset kuuluivat kun Populescua näytellyt Jari Leppänen astui lavalle. Hauska hahmo jolla oli hyviä repliikkejä. Toi huumoria mukaan esitykseen. Toinen todella hauska hahmo oli Zsupan, jota esitti Tuukka Huttunen. Mahtavia ilmeitä, naurahduksia ja liikkeitä! Näiden kahden herran lavalla oloa saattoi seurata hymyssä suin koko ajan. Muissa rooleissa olleet täyttivät hyvin roolinsa ja toivat kukin oman panoksensa esitykseen. 
Mukana oli paljon hyviä laulajia ja tanssijoita, koska tarina etenee paljon laulujen varassa. Tanssijoiden koreografia oli hyvin tehty. Päähahmoja esittäneet näyttelijät olivat todella hyviä! Pentti Hietanen valloitti sydämen upealla äänellään. 

Lavastus, puvut, musiikki: Lavastus pysyi lähes samana koko esityksen ajan. Valkoinen puutarhamainen lavastus sopi ihan hyvin tilanteisiin. Kiinnitin huomiota näkyvillä olevaan orkesteriin. Orkesteri oli lavan edessä yleisön nähtävillä. Alussa se hieman häiritsi, mutta toisaalta oli mukava nähdä orkesteri. Lopussa siihen ei enään kiinnittänyt niin paljoa huomiota. Suurella näyttämöllä oli hyvin tilaa tanssille. 
Puvut olivat hienot. Etenkin Marizan puvut sädehtivät katsomoon. Kimalletta oli niin etten meinannut saada silmiä irti punaisesta juhlamekosta. Pukujen ansiosta erotti hyvin mustalaiset, palvelijat ja arvovaltaiset henkilöt toisistaan. 
Musiikki oli hienoa ja orkesteri oli hyvin mukana. Yhtäkään kappaletta ei mieleeni erityisesti jäänyt, mutta hienoilta ne kuulostivat.   

Pentti Hietanen / Kuva: Jonne Renvall, Tampereen Työväen Teatteri

Erityisesti mieleenjäänyttä: Päähahmojen näyttelijät olivat esityksen parasta antia. Huumori, jota esiintyi repliikeissä sekä mm. Populescun ja Zsupanin hahmoissa. Loppua kohden esitys parani entisestään. Loppukohtaus oli hyvä ja ihana, koska rakastavaiset saivat toisensa.

Muita huomioita: Mielestäni alku lähti rullaamaan aika hitaasti. Mielenkiintoni kasvoi enemmän kun juoni alkoi tulla vahvemmin mukaan. Saattoi johtua siitä etten ihan hirveästi ole operetteja nähnyt. Kaikista laulun sanoista ei aina saanut selvää, mutta laulutaitoa kyllä oli. Aika kului nopeasti kun yhtäkkiä huomasin olevani jo väliajalla. Suosittelen esitystä etenkin operettien ystäville, Pentti Hietasen faneille ja muutenkin teatterista kiinnostuneille. 

Olin katsomassa 30.10.2012 (ennakko). 

Esitys saa arvosanan: 8+

tiistai 23. lokakuuta 2012

Tuhkaa ja teräviä (Tampereen Teatteri)

Tuhkaa ja teräviä (Tampereen Teatteri)

Kirjoittanut: Bengt Ahlfors (Aska och akvavit)
Suomennos: Liisa Ryömä 
Ohjaus: Mikko Viherjuuri 
Lavastus: Marjatta Kuivasto 
Puvut: Maiju Veijalainen 
Rooleissa: Marjut Sariola, Tuija Piepponen, Elina Rintala, Elisa Piispanen, Kake Aunesneva, Matti Hakulinen, Arttu Ratinen

Ensi-ilta: 3.10.2012 päänäyttämöllä
Kesto: 2h 10min 


Tuija Piepponen ja Marjut Sariola / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoa esityksestä: Kirjailija Bengt Ahlfors osaa kirjoittaa komedioita upeasti. Hänen aiemmasta tuotannostaan olen nähnyt Viimeisen Sikarin Tampereen Teatterissa. Joten odotin hyvää ja viihdyttävää komediaa. Tuhkaa ja teräviä näytelmän pääosassa on leskeksi jäänyt everstinna ja perheen pitkäaikainen siivooja. Mukana ovat myös aikuiset lapset ja ex-miniä sekä psykiatri ja mies everstinnan menneisyydestä.

Roolisuoritukset: Marjut Sariola ja Tuija Piepponen olivat mahtava pari pääosissa! Heidän keskustelunsa olivat viihdyttäviä kuunnella ja katsella. Yksinpuhelut olivat välillä pitkiä, mutta silti ne eivät menneet tylsiksi. Marjut Sariolan leskieverstinna Vera Malmgren oli hauska ja energinen hahmo. Hänen yksinpuhelunsa uurnalle olivat hauskoja. Sariola onnistui esittämään uskottavasti juuri leskeksi jäänyttä everstinnaa. Tuija Piepposen siivooja Kirsti Lindholm oli mukava ja hauska hahmo. Hän hoiti ahkerasti siivousta. Piepponen oli erittäin hyvä roolissaan. Sariolaa ja Piepposta ei voi kun kehua suorituksistaan tässä esityksessä.
Everstinnan toista lasta Annikaa, joka on moninkertainen äiti, esitti Elisa Piispanen. Annika oli huolissaan äidistään ja se tuli selkeästi ilmi. Toinen lapsi Robert oli työtön arkkitehti ja hänen roolissaan oli Arttu Ratinen. Heidän mukanaan pyöri ex-miniä Ester Mickelson jota esitti Elina Rintala. Hän oli vahvasti mukana omien mielipiteiden kanssa ja oli isossa roolissa järjestämässä psykologin käyntiä everstinnan luona. Psykologin roolissa oli Matti Hakulinen. Kake Aunesneva esitti tyylikästä miestä menneisyydestä, joka ilmestyy kaiken tohinan keskelle. Pienemmissä rooleissa olleet näyttelijät tekivät myös hyvät roolisuoritukset antaen päätähtien loistaa.

Marjut Sariola ja Kake Aunesneva / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut: Lavastus kuvasi hyvin hienostuneen perheen kotia. Suursiivous oli toteutettu hyvin niin, että vasta lopussa kalusteet pääsivät niiden oikeille paikoille. Isot ikkunat ja niiden näkymät olivat hienot! 
Puvustus onnistunut ja sopi tilanteisiin. Everstinna oli puettu tyylikkäästi ja etenkin punainen sopi hänelle hyvin. Siivoojalla oli siivoukseen sopiva, mutta siisti asuste joka oli värisävyiltään erilainen kuin everstinnan vaatteet.

Erityisesti mieleenjäänyttä: Hienosti rakennettu komedia, jossa erityisesti Sariola ja Piepponen ihastuttivat! Dialogit everstinnan ja siivoojan välillä olivat parhaimmistoa. Kommellukset ja erehdykset, joita tarinan aikana sattui olivat hauskoja ja hyviä. Uurna oli hauskasti otettu esitykseen mukaan!

Muita huomioita: Itselle tilanne leskeksi jääneestä everstinnasta ei ole kovin ajankohtainen, mutta kuulin monen iäkkäämmän ihmisen naureskelevan tunnistaessaan tuttuja piirteitä joko omalta kohdalta tai kaverilta. Tai kun he kuvittelivat kävisikö heillekin näin. Ensi-illassa esitys ainakin upposi yleisöön todella hyvin!
Tykkäsin seurata taitavien näyttelijöiden työtä. Tarina on kuitenkin niin hauska ja taidolla tehty, että mielenkiinto pysyi yllä koko ajan. Voin suositella esitystä kaikille!

Olin katsomassa 3.10.2012 (ensi-ilta).

Esitys saa arvosanan: 9-

Marjut Sariola ja Tuija Piepponen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

maanantai 15. lokakuuta 2012

Made in Bangkok (Tampereen Teatteri)

Made in Bangkok (Tampereen Teatteri) 

Kirjoittanut: Anthony Minghella 
Suomennos: Riku Innamaa 
Ohjaus: Johanna Freundlich 
Visualisointi: Kimmo Viskari 
Rooleissa: Lari Halme, Ilpo Hakala, Eeva Hakulinen, Mikko Kanninen, Esa Latva-Äijö, Jerry Wahlforss, Ida Sofia Fleming, Veera Tapanainen 

Ensi-ilta: 4.10.2012 Frenckell-näyttämöllä 
Kesto: 2h 30min 
Ikäsuositus: yli 15-vuotiaille 

Lari Halme ja Jerry Wahlforss (selin) edessä. Takana Esa Latva-Äijö ja Ilpo Hakala. / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoja esityksestä: Made in Bangkok kertoo länsimaalaisen ryhmän välilaskusta Bangkokiin. Ryhmään kuuluu erilaisia ihmisiä, jotka tutustuvat matkan aikana toisiinsa. Esitys herättää ajatuksia.


Roolisuoritukset: Esitykseen toi huumoria hyvät henkilöhahmot! Erityisesti Lari Halmen esittämä Gary Alexander oli hauska ja mielenkiintoinen hahmo. Garyn sanomisille ja eleille naurahdeltiin yleisössä useampaankin kertaan. Esa Latva-Äijö teki hienon roolisuorituksen Stephen Britterin roolissa, joka muuttui aika paljon matkan aikana. Eeva Hakulisen hahmo Frances Britter (Stephen Bitterin vaimo) oli edustamassa naisen näkökulmaa miesjoukossa reissun aikana. Mikko Kannisen Adrian West oli sympaattinen hahmo, pitkän tukkansa ja viisaiden ajatusten kanssa. Ilpo Hakalan rooli hammaslääkäri Edward Goverina oli hyvä. Gover kieltäytyi kerta toisen jälkeen miehille suunnatusta ilottelusta Bangkokissa, mutta esityksen lopussa tähän löytyy osittainen syy. Jerry Wahlforssin hahmo Net on kerrassaan loistava! Net on turistien oppaana  ja auttamassa näitä joka tilanteessa. Net on ystävällinen kaikille. Veera Tapanainen ja Ida Sofia Fleming tekevät hyvät roolityöt useammissa rooleissa. Isoimmat roolit he tekevät esittäessään Bangkokissa olevia tyttöjä. 

Näyttelijät olivat hyviä ja sopivat rooleihinsa. Suoritukset olivat varmoja ja repliikit hallussa, vaikka kyseessä oli vasta ensimmäinen läpimeno yleisön kanssa. Hahmojen muutosta matkan aikana oli mielenkiintoista seurata!

Eeva Hakulinen ja Mikko Kanninen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut: Lavastus oli sopiva ja pienillä vaihdoksilla saatiin paikka muutettua. Hotellissa ollut hissi oli toteutettu hyvin. Lavastus loi mukavasti erilaista tunnelmaa ja sopi hyvin Bangkokiin. Alussa olleet matkatavaroille tarkoitetut kärryt olivat hyviä. 
Puvut hahmoilla oli luonnollisia ja kuvastivat hahmon luonetta. Lari Halmen Gary oli pukeutunut löysiin vaatteisiin ja erosi monilta osin muiden pukeutumisesta. Mikko Kannisen Adrian pukeutui melkein kokonaan valkoisiin vaatteisiin, mikä korosti hahmon rauhallisuutta.

Muita huomioita: Näytelmän alku oli mielenkiintoinen. Näyttelijät olivat rooleissaan lavalla jo yleisön tullessa sisään. Ennen en vastaavaa ollut nähnyt, mutta tykkäsin! Odotellessa esityksen kunnollista alkua pystyi tarkkailemaan hahmojen käytöstä ja suhteita toisiinsa. Hahmojen tarkkailu oli mielenkiintoista. Suosittelen menemään ajoissa omalle paikalle, jotta ehtisi näkemään tätä alkua mahdollisimman paljon. Tästä jatkettiin sulavasti tarinaa eteenpäin. 

Suosittelen, koska näytelmä herätti sopivasti ajatuksia, mutta silti ei ollut liian vakava. Huumoria oli kivasti mukana. Esitys käsittelee aika suoraan Bangkokissa tapahtuvaa ihmiskauppaa, etenkin naisten kohdalla. Kielenkäyttö esityksessä on aika suoraa, mikä voi vaikuttaa iäkkäämpien ihmisten suhtautumiseen koko esitykseen. Itseäni se ei haitannut.

Olin katsomassa 27.9.2012 (oli ensimmäinen läpimeno koeyleisön kanssa)

Esitys saa arvosanan: 8 ½

Klassikot Lavalla (Tampereen Teatteri)

Klassikot Lavalla - elokuvan lyhyt oppimäärä (Tampereen Teatteri)

Käsikirjoitus: Mika Eirtovaara, Ville Majamaa ja Risto Korhonen
Ohjaus: Mika Eirtovaara
Rooleissa: Risto Korhonen ja Ville Majamaa
Valo- ja äänisuunnittelu: Ivan Bavard ja Jaakko Virmavirta
Järjestäjä, tarpeisto, pukija: Marianne Pietiläinen
Kampaaja: Kirsi Rintala
Tarpeistonvalmistaja: Milja Försti
Lavastus Työryhmä ja TT:n lavastamo
Puvut Työryhmä ja TT:n puvusto

Ensi-ilta: 29.11.2011 Tampereen Teatterin Kulttuuriravintola Kivessä
Kesto: 1h 30min

          Ville Majamaa ja Risto Korhonen / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoja esityksestä: Klassikot Lavalla - elokuvan lyhyt oppimäärä on 1h 30min kestävä esitys, jonka aikana voi löytää viitteitä ja pätkiä jopa 73 eri elokuvasta. Pätkät voivat olla niin poistettuja kohtauksia kuin vaihtoehtoisia loppuja. Ne on nivottu hienosti yhteen niin ettei esitys ole liian katkonainen.
Osaa elokuvista käsitellään kauemmin kun taas muutama elokuva saattaa tulla vain mainituksi.

Roolisuoritukset: Risto Korhosen ja Ville Majamaan taidonnäytettä oli ilo seurata. Kummatkin tekevät upeaa näyttelijäntyötä! He käyttävät taidokkaasti hyväkseen ilmeitä, ääniä ja eleitä. Korhonen ja Majamaa pelaavat saumattomasti yhteen. Risto Korhonen hallitsee kroppansa ilmiöimäisesti ja ilmeet ovat mahtavia! Lisää makua esitykseen tuo mukaan Korhosen ja Majamaan kokoero. He käyttävätkin kokoeroaan hyväkseen luodessaan ilmeikkäitä hahmojaan. Molemmat tuovat oman monipuolisen osaamisensa esille.
Näyttelijät hallitsevat tekstinsä, mutta osaavat myös sulavasti improvisoida tarpeen tullessa. Heidän työskentelyään yhdessä ja erikseen ei voi kuin ihailla!

Lavastus, puvut, äänet/musiikki: Kulttuuriravintola Kivi sopi esitykselle mainiosti. Tilaa käytettiin hyvin hyödyksi. Erityisesti pidin siitä, että näyttelijät liikkuivat lavan ulkopuolellakin. Luoden enemmän kontaktia yleisöön. Lavastus oli erittäin yksinkertainen, mutta toimiva. Pienelle lavalle ei olisi paljoa enempää mahtunut ilman ahtauden tunnetta. Kuitenkin kaikki tarpeellinen oli mukana.
Puvustus oli toteutettu hienosti. Vaihtoaikoja näyttelijöillä ei ollut kauheasti, joten yksinkertainen puvustus oli toimiva. Pienillä vaihdoilla saatiin aikaiseksi hahmon vaihtuminen.
Äänitehosteet tuli oikeille kohdille ja olivat hauskoja. Musiikit toimivat ja pelkästään muutamat kappalevalinnat saivat hymyn huulille.

Erityisesti mieleenjäänyttä: Anonyymit pahikset kohtaus oli mahtava! Se oli samanaikaisesti valloittavan suloinen ja hauska. Mieleen jäi kahden esityksen jälkeen pätkiä monistakin kohdista mm. Huuliharppukostaja, Titanic, Kultakuume ja Hyvät, pahat ja rumat elokuvista otetut kohdat Kokonaisuutena todella  hyvä ja hauska esitys! Suvereenien näyttelijöiden esittämänä!

Muita huomioita: Ennen esitystä jaetut listat kaikista elokuvista, joita esityksessä oli käytetty olivat plussaa! Niihin sai merkata rastilla ruutuun tunnistamansa elokuvat. Esityksen jälkeen oli hauska katsoa montako elokuvaa tunnisti.
Voin suositella lämpimästi kaikille, etenkin komedian ja elokuvien ystäville! Myös vähemmän elokuvia katselleet saavat varmasti iloa iltaansa esityksen (etenkin näyttelijäsuoritusten) myötä!

Olin katsomassa 28.9. ja 11.10.2012.

Esityksen arvosanaksi tulee: 10


perjantai 12. lokakuuta 2012

Alkuesittely

Tervehdys kaikille!

Astuin tänään blogien ihmeelliseen maailmaan. Alun alkaen olin päättänyt olla kirjoittamatta blogia, mutta useammalta taholta tulleiden kannustusten vuoksi päätin aloittaa. Tänne olen suunnitellut kirjoittavani teatteriarvosteluja, mahdollisia haastatteluja ja vähän kaikkea mikä liittyy teatteriin. Välillä joukkoon saattaa eksyä muutakin kuten musiikkiin tai elokuviin liittyviä kirjoituksia.

Tämä on lähinnä testikirjoitus, jotta pääsisin paremmin perille mitä kaikkea täällä voi oikein tehdä! Kiireellisistä ajoista johtuen voi mennä hetki ennen kuin blogi (ja kirjoittaja) pääsee täyteen vauhtiinsa.

Blogin nimi Teatterin alivuokralainen on osuva paristakin syystä. Syy siihen miksi rakastan teatteria on Tampereen Teatterissa syksystä 2003 vuoden 2010 kevääseen pyörinyt Alivuokralainen. Näytelmän nähtyäni ei ollut enään paluuta elämään ilman teatteria.
Nykyään käyn teatterissa aika usein. Etenkin tämä syksy on ollut teatterissa käyntejä täynnä ja sen takia myös alivuokralainen kuvastaa hauskasti teatterissa vierailujani.

Asun Tampereella joten lähes kaikki näkemäni näytelmät on esitetty Tampereella. Tampereen Teatterissa olen ollut hyvin aktiivinen kävijä vuoden 2009 keväästä alkaen. Suurin osa tänne tulevista arvosteluista ja ehkä haastatteluistakin liittyy jollain tapaa Tampereen Teatteriin.
Muilla paikkakunnilla en ole teatteria kerennyt paljoa katsomaan, mutta toivottavasti tämä tilanne korjaantuu ajan myötä.
Olen lukiossa viimeistä vuottaan opiskeleva abiturientti. Harrastan kitaran sekä basson soittoa teatterissa käynnin lisäksi.

Lisää tekstiä sitten vähän myöhemmin! Arvostelujakin aika varmasti luvassa lähiviikkoina...