lauantai 23. helmikuuta 2013

Hamlet (Tampereen Teatteri)

Hamlet (Tampereen Teatteri) 

Kirjoittanut: William Shakespeare 
Suomennos: Eeva-Liisa Manner 
Sovitus ja ohjaus: Mikko Viherjuuri
Lavastus: Marjatta Kuivasto 
Puvut: Leena Rintala 
Miekkailukoreografia: Stephen Morgan-MacKay 
Valosuunnittelu: Raimo Salmi 
Äänisuunnittelu: Ivan Bavard 
Videosuunnittelu: Joonas Tikkanen 
Kampausten suunnittelu: Johanna Vänttinen 
Ofelian ja haudankaivajien laulut säveltänyt: Jyrki Niemi 
Rooleissa: Tomi Alatalo, Turkka Mastomäki, Mari Turunen, Heikki Kinnunen, Eeva Hakulinen, Arttu Ratinen, Jukka Leisti, Tuija Ernamo, Mikko Hänninen, Ilpo Hakala, Kai Bäckström, Risto Korhonen, Kake Aunesneva, Markku Thure, Matti Hakulinen ja Pete Koskinen. 

Ensi-ilta: 21.2.2013 päänäyttämö
Kesto: 2h 40min 
Muuta: Tampereen Teatterin teatterirakennuksen 100-vuotis juhlanäytelmä. 

Tomi Alatalo / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Taustatietoa esityksestä: Hamlet on William Shakespearen tunnetuimpiin teoksiin kuuluva tragedia. Shakespearen teoksia on käännetty ainakin 116 kielelle. Hamletin kirjoitusvuodeksi on arvioitu n. 1601. Hamlet kertoo Tanskan prinssistä, jolle ilmestyy isänsä haamu. Haamu kertoo kuinka Tanskan nykyinen kuningas (Hamletin setä) käytti myrkkyä noustakseen valtaistuimelle ja mennäkseen naimisiin Hamletin äidin kanssa. Haamu vaatii Hamletia kostamaan.
Luin Hamletin viime vuonna ja tykkäsin siitä todella paljon. Odotin innolla näkeväni teoksen näyttämöllä. Eikä tämä tuottanut pettymystä!

Roolisuoritukset: Tomi Alatalo tekee huikean upean pääroolin. Hamlet joutuu olemaan aikamoisessa tunnemyrskyssä. Alatalo tekee Hamletista todella kiintoisan ja hienon tulkinnan. Hänen eleissään on jotain mikä pitää katsojan valppaana.
Muista näyttelijöistä parhaiten jäi mieleen Heikki Kinnunen, Jukka Leisti, Turkka Mastomäki, Mari Turunen ja Arttu Ratinen. Kinnunen piti huolta että vakavana ei näytelmää voinut katsoa. Kinnusen esittämä Polonius on ihanan innokas ja kunnon palvelija. Aivan mahtava suoritus! Jukka Leisti sopii mainiosti Kuningasnäyttelijän rooliin. Hänen parinaan toimii Tuija Ernamo Kuningatarnäyttelijänä. Kyllä on loistava pari! Turkka Mastomäki teki hyvän roolin Claudiuksena. Kuningas oli vahva, mutta kuitenkin hän yritti katua veljensä myrkyttämistä. Hamletin äitiä kuningatar Gertrudia esitti Mari Turunen. Hän kävi hienosti läpi erilaisia tunteita. Tuntui kun hänellä olisi vaihdellut tavat ajatella asioista. Välillä hän ajatteli kuningattarena ja välillä äitinä puhuessaan Hamletille. Ofeliaa, joka oli Poloniuksen tytät ja Hamletin rakastettu, näytteli Eeva Hakulinen. Lopussa Ofelia joutui kokemaan kovia Hamletin muuttumisen ja isänsä kuoleman takia. Hakulinen selvisi haasteista hienosti. Arttu Ratisen roolista Poloniuksen poikana Laerteksena jäi parhaiten mieleen suru siskonsa ja isänsä kuolemasta sekä miekkailukohtaus Hamletin kanssa.
Monella näyttelijällä aika pienet roolit, mutta silti kaikki tärkeitä palasia.
Koko porukka täynnä upeita näyttelijöitä! Ohjaus on onnistunut myös erinomaisesti. Joten ei tarvitse ihmetellä miksi lopputulos on näin hieno!

Risto Korhonen, Heikki Kinnunen ja Tomi Alatalo / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Lavastus, puvut ja musiikki: Lavastus oli mielenkiintoinen. Lavan sivuilla olleet kehikot herättivät kiinnostukseni. Mieleeni jäi kuva siitä kun Gyldensternia esittänyt Kai Bäckström roikkui ja kiipeili kehikossa.  Lavan etuosa oli aika tyhjä, koska näyttelijät tarvitsivat paljon tilaa. Etenkin lopun miekkailukohtaus vaati tilaa ympärilleen. Näyttelijäseurueen mukana kulkeneet varustekaapit sopivat myös hyvin ja liikkuivat niin etteivät vieneet liikaa huomiota.
Puvut olivat ajalle ja arvolle sopivia. Hamlet ei pukeutunut kuin kuningas. Hänen vaatteensa olivat selkeästi rennommat. Asut sopivat hahmoille hyvin. Musiikki loi tunnelmaa ja ohjasi ajatuksia ja näytelmää oikeaan suuntaan. Musiikki ei kuitenkaan kauheasti jäänyt mieleen.

Erityisesti mieleen jäänyttä: Jukka Leistin sisääntulo lavalle oli hykerryttävän hauska! Hän tulee lavalle Heikki Kinnusen ylistäessä häntä maailman parhaaksi näyttelijäksi. Teksti on muutenkin todella nokkelaa ja sieltä jäi monia hauskoja asioita mieleen. Kuitenkin varmasti yhtä moni jäi huomaamatta. Haudankaivajien keskustelu oli nokkelaa ja humoristista.
Hamletin isän haamu oli toteutettu hienosti. Savu ja valot olivat kohdillaan. Tunnelman vaihtuminen oli selkeä silloin kun haamu oli läsnä. Miekkailukohtauksia en ole teatterinlavalla kauheasti nähnyt ennen. Nyt näin ja todella näyttävän sellaisen. Miekkailu oli upeaa katseltavaa!
Kuuluisa ollako vai eikö olla -monologi oli tietenkin myös mukana! Tosin pääkallo ei ollut ihan se perinteinen pääkallo. Ratkaisu toimi kyllä hyvin. Pääkallo näkyikin useammassa muussa kohtaa näytelmää.
Olin katsomassa myös avoimia harjoituksia (12.2.) niin oli hauska seurata etenkin niitä kohtauksia joita näki harjoituksissa. Etenkin herrat Leisti ja Kinnunen olivat silloin varastaa koko shown. Mieleen tuli niitä kohtia missä mokia ja unohduksia vielä sattui tai kun näyttelijät improvisoivat yleisön riemuksi. Harjoituksiin vertailemalla pystyi seuraamaan olivatko nämä pari kohtausta vielä muuttuneet reilu viikon aikana.

Mikko Hänninen ja Tomi Alatalo / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Muita huomioita: Puhetyyliin oli selvästi kiinnitetty huomiota, koska se kuulosti luonnolliselta. Haluan ehdottomasti nähdä uudelleen! Moni asia meni varmasti ohi ja pystyisin tarkkailemaan enemmän yksityiskohtia. Täydentelen tätä sitten kun olen nähnyt uudelleen ja saanut ajatuksia enemmän järjestykseen!
Käsiohjelma erittäin kattava! Löytyy vertailuja Hamletin eri suomennoksille, teatteritalon historiaa, lyhyt esittely Shakespearesta ja luettelo hänen teoksistaan sekä kuvailua teatterista keskiajan Lontoossa.

Suosittelen ehdottomasti kaikille! Ei kannata vältellä sen takia että olisi Shakespearen tekstiä ja vanhahtavaa kieltä. Eeva-Liisa Mannerin käännös on hyvä ja kieli on nykyaikaisempaa. Hamlet on hieno teos, jossa käsitellään useita ja vaikeita asioita. Toteutus hieno. 

Olin katsomassa 21.2.2013 (ensi-ilta).

Esitys saa arvosanan:

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Taide (Tampereen Teatteri)

Taide (Tampereen Teatteri) 

Kirjoittanut: Yasmina Reza 
Suomennos: Arto af Hällström ja Inkeri Kivirikko 
Ohjaus: Tommi Auvinen 
Lavastus: Mikko Saastamoinen 
Puvut: Mari Pajula 
Rooleissa: Taneli Mäkelä, Esa Latva-Äijö ja Ville Majamaa 

Ensi-ilta: 31.1.2013 päänäyttämö 
Kesto: 1h 40min 
Muuta: ei väliaikaa 


Esa Latva-Äijö, Taneli Mäkelä ja Ville Majamaa / Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri 

Taustatietoa esityksestä: Kertoo kolmesta ystävyksestä. Yasmina Reza on erittäin tunnettu näytelmäkirjailija Euroopassa ja Taide sai ilmestyessään suosiota. Sitä on esitetty jo yli 30 eri maassa. Ei sisällä kauheasti toimintaa vaan perustuu nokkelaan tekstiin. Tekstin keskipisteenä ystävyyssuhteet joihin taulu on tuonut hieman ryppyjä. Asiaa selvitellessä tulee myös vanhoja ongelmia esille.

Roolisuoritukset: Huikea kolmikko! Taneli Mäkelän Serge oli lavalla melkein koko ajan. Hän on ostanut taulun jota rakastaa yli kaiken. Serge vaikuttaa rauhalliselta ja fiksulta mieheltä. Loppussa myös aggressiivisuus tulee esiin. Hieno roolisuoritus! Esa Latva-Äijön Marc vaikuttaa olevan ongelmiin pääsyyllinen. Hänen mielestään Sergen ostama taulu on täysin arvoton. Parhaiten mieleen jäi nopeahko raivokohtaus näytelmän loppupuolella. Lopussa keskustelu kallistuu melkein niin että Marc on ollut uhri ja tunsi jääneensä taulun varjoon. Ville Majamaan Yvan oli sympatiaa herättävä hahmo. Hän oli kiltti ja oli samaa mieltä vähän kaikkien kanssa. Omia mielipiteitä ei juurikaan ollut, ainakaan alussa. Parhaiten mieleen jäi aivan mielettömän upea monologi jonka Ville veti täysin suvereenisti. En tiedä kauanko se kesti, mutta tekstiä tuli sellaisella vauhdilla että huh huh. Ensi-ilta yleisö palkitsi huikean monologin raikuvin aplodein.
Hahmot hyvin onnistuneita ja luonnollisia. Kaikilta upeaa eläytymistä tunteista toiseen! 

Lavastus ja puvut: Lavastus oli mukavan yksinkertainen ja hyvä. Tärkeimpänä elementtinä lavalla on iso taulu, joka on täysin valkoinen. Taulun ollessa lavalla se kerää paljon huomiota. Pääasiassa tapahtumat olivat Sergen kodissa, mutta pari kertaa käytiin myös Marcin ja Yvanin asunnossa. Paikat erotettiin tauluilla. Pysyi helposti kärryllä missä oltiin.
Puvut perusvarmat valinnat miehille.Vaihtoja ei oikeastaan ollut. Sopivat roolihahmoille. Ikä ja koulutustaso otettu huomioon. 

Erityisesti mieleen jäänyttä: Ensi-ilta tunnelma loistava! Tuttuja tuli bongailtua paljon. Joukosta löytyi myös Talle (http://teatterikarpanen.blogspot.fi/) ja Laura (http://onenightintheatre.blogspot.fi/) joiden kanssa tuli ajatuksia vaihdettua. 
Oli hauskaa katsella kun miehet tutkailivat taulua keskittyneesti kukin vuorollaan. Kuinka esimerkiksi Yvan pinnisteli yrittääkseen nähdä jotain.
Loppuratkaisu oli todella hyvä! Jossain kohtaa pelkäsin pahempaa ratkaisua, mutta onneksi pelkoni osottautui turhaksi. Loppu oli vaikuttava ja myöskin hauska! Serge tavallaan osoitti ystävyyden olevan tärkeämpää kuin kyseinen taulu.

Muita huomioita: Teksti on tosi nokkela ja hienosti kirjoitettu. Välillä tuntui että mitä enemmän näin jälkeen päin pohti keskusteluja ja niiden ajautumista uuteen suuntaan sitä sekavammaksi se meni. Koomisia piirteitä löytyi paljon! Pitäisi mennä katsomaan uudelleen niin ehkä saisi vielä enemmän irti! Kuitenkin erittäin hieno ja taiteellinen kokemus! Vaikka toimintaa ei paljoa olekaan niin silti on paljon pieniä mutta tärkeitä eleitä ja liikkeitä. Tekstiin kannattaa kuitenkin keskittyä! Vaikka väliaikaa ei ole niin silti jaksoi istua ja katsella keskittyneesti koko esityksen!
Voin suositella esitystä kaikille! Esitystä voi mennä katsomaan vaikka kaverin kanssa. Kokemusta on vaikea kuvailla niin suosittelen menemään itse katsomaan! Taidetta kerrakseen!

Olin katsomassa 31.1.2013 (ensi-ilta).

Esitys saa arvosanan: